Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2019

Share |

Maanantai 9.12.2019 klo 14:45 - Heikki Tamminen


Itsenäisyyspäivän puhe

6.12.19, Muurlan seurakuntakoti

(c) Heikki Tamminen

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat!

 

”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten." Näin lausui jalkaväenkenraali Adolf Ehnrooth. Nämä paljon lainatut viisaat sanat ovat syöpyneet mieleeni jo hyvin nuorena ja nuo sanat ovat tärkeitä juuri nyt – Suomen itsenäisyyspäivänä.

Miksi?

Ne ovat korostetun tärkeät sanat, sillä maailma ja Suomi on muuttunut suuntaan, jossa liian usein yksilön ympärillä pyörivät pinnalliset asiat ovat ohittaneet yhteisen edun. Yksilönvapaus meillä on, ja pitääkin olla, mutta kuka ajattelee Suomen etua? Jos me tunnemme menneisyyden, kuten Ehnrooth kehotti, tiedämme, että vain kovalla yhteistyöllä ja yhteisöllisyydellä – yhteisen edun nimissä – kansakunta voi säilyttää itsenäisyytensä. Siihen, mitä itsenäisyys on, palaan puheessani myöhemmin.

---

 

Usein tuntuu, että liian monia asioita on alettu pitämään itsestäänselvyyksinä. Ruokaa saa kaupasta, bensaa saa pumpusta, valtaapitäviä saa arvostella- kuten tietysti kuuluukin - sähköäkin tulee töpselistä sekä rahaa seinästä. Tämä kaikki luo helposti tunteen loppumattomasta yltäkylläisyydestä, joka pyörii omalla painollaan ja jonka ylläpito on meistä riippumatonta. Ei se ole.

Siitä, että hyvinvointivaltio on yleensä mahdollinen, on maksettu valtavan raskas hinta. Kalliimman hinnan maksaneiden sankarihaudoille veimme juuri seppeleen. Hyvinvointivaltiosta saamme nöyrin mielin kiittää itsenäisyyden meille taistellutta sukupolvea, vaikka itäinen tyranni koitti sen vääryydellä meiltä ottaa. Kiitos kuuluu myös heille, jotka sodan jälkeen rakensivat tämän maan tuhkasta, jotta me nuoremmat emme enää joutuisi moisiin ponnisteluihin. Maa saattoi sodan jälkeen olla maallisesti köyhä ja raunioina, mutta se oli henkisesti rikas. Se henkinen rikkaus kumpusi suomalaisuudesta.

Kysymys kuuluukin, onko aika ja kaikki yltäkylläisyys erottanut todellisuudentajumme siitä, mitä tämä hyvinvointi on maksanut, mitä sen teen on uhrattu ja kuinka se ei ole ikuista, ellei siitä pidetä huolta?

Eräs ystäväni sanoi kerran minulle, että liian kauan on mennyt liian hyvin. Nuo sanat syöpyivät mieleeni. Mietimme tuolloin sitä, kuinka yhteiskunnassa näyttää yhä pienemmistä asioista tulevan kinaa, kaikille vaaditaan kaikkea ja jopa itsekkyydestä on tullut hyve.

Kukaan ajatteleva ihminen ei halua kriisiä, pahoinvointia, saati sotaa, jotta sitä kautta oppisimme, mikä on oikeasti tärkeää. Kunpa siis kansamme nuoremmatkin sukupolvet, minä mukaan lukien, muistaisivat vaalia tätä meille lahjaksi suurien uhrauksien hinnalla annettua hyvinvointia.

---

 

Lähtökohtaisesti vain suomalainen puolustaa Suomen vapautta. Se ei toki ole vain sotilaallista maanpuolustusta, mutta maassa on aina armeija. Jos se ei ole oma, se on jonkun muun. Näin minulle muistutti varusmiesaikana pataljoonan sotilaspastori. Siinä taas yhdet sanat, jotka ovat luiseen kallooni jääneet.

Puhuin aikaisemmin siitä, kuinka nykyään usein asioita pidetään itsestäänselvyyksinä. Näin tuntuu olevan myös maanpuolustuksen kohdalla. Tämä käy ilmi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan raportista vuoden takaa, jossa käy ilmi, että alle 25-vuotiaiden maanpuolustustahto on heikentynyt merkittävästi.

Tutkimuksen kysymys kuului: "Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?" Alle 25-vuotiaista 49 prosenttia vastasi kyllä, 38 prosenttia ei. 25-34-vuotiaden kohdalla 62 prosenttia vastasi kyllä ja mitä vanhempaan sukupolveen mennään, sitä suurempi kyllä-vastausten määrä on.

Mielestäni tästä voidaan tehdä ainakin yksi johtopäätös: Mitä kauemmas oma läheinen kontakti Suomen sotiin siirtyy, sitä heikommaksi maanpuolustustahto laskee. Toisaalta ne nuoret miehet ja naiset, jotka käyvät varusmiespalveluksen, ovat tutkitusti palveluksen jälkeen erittäin vakuuttuneita tahdostaan puolustaa isänmaata, eli ei tässä kannata heittää hanskoja tiskiin nuorison kanssa.

”Kertokaa lastenlapsille lauluin: himmetä ei muisto koskaan saa.” Näin kuuluvat kauniin laulun, Veteraanin iltahuudon sanat. Nämä sanat on hyvä muistaa, jos ajattelemme esimerkiksi juuri mainitsemiani lukuja ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä. Meidän on pidettävä huolta, ettemme anna muiston himmetä, jotta muistamme pitää isänmaasta ja toisistamme huolen.

---

 

Itse saan palkkani politiikan parissa. Ala on välillä tuulinen ja henkisesti raskas, vaikka sitä kautta monia ystäviä olenkin saanut. Raskaina aikoina, kun kiire ja stressi painavat, muistelen haikeudella esimerkiksi varusmiesajan kokemuksia veljeydestä – yhteen hiileen puhaltamisesta. Sellaista tunnetta ei korvaa mikään. Varusmiesajoista minulla on aikaa, kuten vatsasta ja poskista tarkimmat saattavat huomata, mutta sittemmin tuota veljeyden kokemusta olen saanut muun muassa kertausharjoituksissa maakuntajoukkojen kanssa. 

Kuten sotilasvalassa vannotaan: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.”

Nämä valan sanat liitetään yleensä vain jonkun sotilaallisen tehtävän suorittamiseen. Rauhan aikana sanojen merkitys on jäänyt mielestäni liian vähäiselle huomiolle, sillä tuossa lauseessa ei puhuta vain sotilaskurista, vaan se on syytä ymmärtää paljon laajemmin. Siinä puhutaan mielestäni ylipäätään siitä, että kaveria ei jätetä. Tätä yksinkertaista mutta upeaa periaattetta on hyvä noudattaa, oli vannonut sotilasvalan tai ei.

Suomen pysyminen vapaana hyvinvointivaltiona on muustakin kiinni kuin sotilaallisen maanpuolustuksen kyvyistä. Se on kiinni yhteisöllisyydestä, kyvystämme pitää toisistamme huolta, asenteestamme kanssaihmisiä kohtaan ja siitä, että olemme ylipäätään kiinnostuneita siitä, mitä naapurille kuuluu. Kultainen sääntö kuuluu: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

---

 

Ihmiselle on tärkeää, että hän kuuluu johonkin – että hän on osa jotakin, jossa häntä kuullaan. Liian moni jääkin nykyään yksin. Niin nuorten kuin vanhusten niin sanotut syrjäytymistilastot ovat karua luettavaa. Mitä se sellainen syrjäytyminen on? Sitä monet psykologit ja humanistit selittävät eri tavoin, mutta pohjimmiltaanhan kyse on vain yhdestä asiasta: yksinäisyydestä.

Yksinäisyys on nykyaikamme vitsaus. Meillä on kiire emmekä pysähdy ajattelemaan ihmissuhteita, kunnes huomaamme, ettei niitä ole. Ihmissuhteita ei saa lääkäristä eikä kaupasta. Erityisesti nuoremmilla sukupolvilla tuntuu usein olevan harhaanjohtava tunne siitä, etteivät he tarvitse muita.

Jokainen meistä – aivan jokainen – tarvitsee toista ihmistä jossain kohtaa elämäänsä. Sitä paitsi, vaikka ei aina niin välttämätön tarve toisen ihmisen läsnäololle olisikaan, ystävät ja lähimmäiset ovat pirun mukavia. Pitäkää siis läheisistänne huolta ja antakaa heidän kuulua joukkoon – oli se joukko mikä tahansa.

---

 

Itsenäisyyden merkityksen ajattelemista pidetään nykyään pahimmillaan vanhakantaisena haihatteluna. Suomi osa globaalia markkinaa, Euroopan unionia ja niin edelleen. Tällainen ajatusmaailma, jossa itsenäisyyden merkitystä vähätellään, kuuluu mielestäni samaan kategoriaan kuin ”sähköä tulee töpselistä ja rahaa seinästä” tyyppinen ajattelu.

Mitä itsenäisyydellä siis tekee ja mitä se edes on? Onko se vain vanhojen ja ennen kaikkea vanhanaikaisten ihmisten haikailua menneeseen?

Itsenäisyys on vapautta. Se on vapautta päättää omista asioistaan. Itsenäisyyteen kuuluu myös vastuu siitä, ettei niitä omia asioita hoideta niin, että kaikki on päin mäntyä ja pahimmillaan itsenäisyys – eli vapaus – menetetään.

Itsenäisyyttä voi ajatella kuin aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta: hän muuttaa omilleen, saa määrätä mitä syö ja miten rahansa käyttää sekä on itse vastuussa siitä, että opiskelut sujuvat, sillä kukaan ei ole potkimassa aamulla sängystä. Jos hän hoitaa asiansa huonosti, hänen voi olla myöhemmin vaikeaa saada elämäänsä raiteilleen – se on toki mahdollista, mutta vaikeampaa. Siksi on aina muistettava, että meidän on huolehdittava itsenäisyydestämme – eli vapaudestamme – nyt, eikä viidestoista päivä.

---

 

Isäni opetti minulle: ”Maassa maan tavalla.” Kesällä vuonna 1995 olin 12-vuotias, kun olimme Perttelin peikkojen matkalla Venäjällä suunnistuskisoissa viikon. Venäjä oli tuolloin Neuvostoliiton romahdettua lievästi sanottuna melko villi, ja useat tavat olivat nuorelle pojalle outoja. Otin tuolloin vapaudekseni arvostella noita oudoksumiani tapoja, jolloin isäni huomautti: ”Maassa maan tavalla.”

Olin kuullut nuo sanat jo aikaisemmin kotona, mutten ollut niiden merkitystä niin ajatellut. Tuolloin ne kuitenkin jäivät mieleeni.

Suomen kansaa on vain yksi, ja on vain yksi maa, joka on meille suomalaisille tehty: Suomi. Meidän tapamme, kulttuurimme – olivat ne sitten muiden mielestä hyviä tai huonoja tapoja, kuuluvat tänne. Jo kerran siteeraamani kenraali Ehnroothilla on tästäkin asiasta hieno sanonta, mutta jätän sen teille, arvoisa yleisö, kotiläksyksi etsiä.

Suomalaisuus on tunne sydämessä kuten vapauskin. Ei ole yhtä tai kahta asiaa, jolla suomalaisuuden voisi selittää. Se on monen tekijän summa ja jokainen arvottaa tekijöitä eri tavalla. Joku perustelee suomalaisuutta yhteisellä kielellä, joku sukujuurillaan, joku kulttuurin sisällä periytyvillä tavoilla tai luonteella ja niin edelleen.

Jokaisella on vapaus perustella suomalaisuus käsitteenä itselleen eri tavoin. Kuten totesin, suomalaisuudessa on monta eri tekijää. Jokainen, joka on suomalainen, kyllä tietää sen itse. Suomalaisuus on ylpeyttä muttei ylpistelyä, se on nöyryyttä muttei nöyristelyä, se on voimaa muttei pullistelua. Se on rakkautta, jota vain suomalaiset osaavat tuntea.

---

 

Arvoisa yleisö, hyvät naiset ja herrat,

Olen käyttänyt puheessani monia lainuksia ja mieleen jääneitä viisauksia. Siihen on syynsä. Meidän kaikkien tulisi kuunnella tässä ajassa lähimmäistä enemmän ja korostaa omaa puhetta vähemmän. Tämä koskee myös allekirjoittanutta. Siksi siirrynkin nyt kuulijaksi.

Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää.

 

 

Avainsanat: itsenäisyyspäivä


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini