50 000 pakolaista ei ole viisasta - Faktoja humanitäärisen maahanmuuton vaikutuksista

Maanantai 9.3.2020 klo 10:36 - Heikki Tamminen

Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 9.3.2020 hieman lyhennettynä, alla alkuperäinen teksti.

Hans Vogtin mukaan (SSS, Tätä mieltä -palsta 5.3.2020) 50 000 pakolaisen vastaanottaminen voisi olla viisas ratkaisu. En voisi olla enempää eri mieltä, ja mielipiteeni perustuu tutkittuihin faktoihin, jotka tässä kirjoituksessa esitän. Vogtin kirjoituksessa on virheitä ja vähintään ontuvia vertauksia, jotka ansaitsevat tulla korjatuiksi.

EU on tehnyt Turkin kanssa sopimuksen syyrialaisten siirtolaisten majoittamiseksi, ettei siirtolaisvyöry kohdistu Eurooppaan, ja että Turkin leireillä voi olla inhimillisissä olosuhteissa. Tästä EU maksaa Turkille kuusi miljardia euroa. Se on valtava summa rahaa, mutta se on EU:n kannalta paljon halvempaa kuin siirtolaisten päästäminen Eurooppaan. Nyt Turkki rikkoo yksipuolisesti tätä sopimusta, mutta Kreikan rajalla EU:n porttien avautumista odottavista vain pieni osa on Syyriasta. Rajalla on runsaasti afgaaneja, pakistanilaisia, bangladeshilaisia, iranilaisia, irakilaisia ja afrikkalaisia. Heidän yllyttämisessään Eurooppaan on kyse Turkin EU:ta vastaan kohdistamasta hybridivaikuttamisesta.

Vogt käyttää tietoisesti tai tiedostamatta sanaa ”pakolainen” väärin. Näin tekevät myös useat mediat sekä poliitikot. Lain mukaan pakolaisella tarkoitetaan ainoastaan niitä, jotka ovat saaneet Geneven pakolaissopimuksessa määritellyn pakolaisen statuksen. Tällä hetkellä Kreikan rajalla ei ole pakolaisia vaan laittomasti EU:n alueelle pyrkiviä siirtolaisia.

Vogt kirjoittaa, että hän häpeää olla suomalainen, koska Suomi ottaa liian vähän pakolaisia. Minua taas hävettää se, että hän vertaa Karjalan evakoita Turkissa oleviin siirtolaisiin. Tämä, jos jokin, on mielestäni irvokasta. Karjalaiset ovat ja olivat suomalaisia. He muuttivat sodan keskellä kotimaansa sisällä – Suomessa. He rakensivat maata. Turkki on turvallinen maa, eikä siellä olevilla eri maiden kansalaisilla ole mitään tekemistä Suomen kanssa – puhumattakaan heidän ja suomalaisen kulttuurin välisestä kuilusta, joka aiheuttaa taloudellista ja sosiaalista haittaa Suomessa.

Väite siitä, että 50 000 pakolaisen vastaanottaminen voisi olla viisasta pitkälläkään aikavälillä on väärä. Tutkimuksen mukaan (Suomen Perusta: Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous: Osa 2: Elinkaarivaikutukset) Irakista Suomeen tulleen keskimääräinen elinkaarivaikutus julkiseen talouteen on lähes 700 000 euroa negatiivinen. Somaleiden kohdalla luku nousee lähes miljoonaan euroon. Heidän lapset huomioiden luvut ovat vielä suurempia.

Neljän maassaolovuoden jälkeen Lähi-idästä ja Somaliasta tulleista alle 20 prosenttia on palkansaajia tai yrittäjiä (PTT/Eläketurvakeskus 2016). Kaikkien maahanmuuttajaryhmien – siis työperäinen maahanmuutto mukaan lukien – työllisyysaste on noin 50 prosenttia; yli 20 prosenttiyksikköä heikompi kuin kantasuomalaisten. Pitkäkään maassaolo ei käännä nettovaikutusta positiiviseksi, sillä esimerkiksi jo ennen vuotta 1993 tulleiden irakilaisten ja somaleiden työllisyysaste jää noin 40 prosenttiin.

Työllisyys ei ole toki ainoa mitattava asia. On otettava huomioon, että työllisistä usea saa yhteiskunnan sosiaalitukia palkan lisäksi, sillä monet heistä ovat matalapalkka-aloilla hyvin pitkään tai pysyvästi. Esimerkiksi vuonna 2018 kaikista pk-seudun toimeentulotuista noin 40 prosenttia maksettiin maahanmuuttajille. Maahanmuuttajien osuus veronmaksajien maksamista tuista lähes tuplaantui vuosina 2007-2018, ja tämä johtuu lähes yksinomaan Lähi-Idästä tulleista (Suomen Perusta – Maahanmuuttajien toimeentulotuet).

Faktaa löytyy läjäpäin, jos vain jaksaa lukea. Vain murto-osa mahtuu tähän kirjoitukseen. Suosittelen tutustumaan tutkimuksiin.

kirjoitusSSS.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, turvapaikanhakija, pakolainen, siirtolaisuus

Kyläkoulujen lakkautukset viimeinen naula kehityksen arkkuun

Keskiviikko 15.1.2020 klo 8:23 - Heikki Tamminen

Julkaistu Salon Seudun Sanomien Tätä mieltä -palstalla 15.1.19.

Vuoden ensimmäiset suuret päätökset Salossa koskevat kouluja ja päiväkoteja. Salo on maantieteellisesti poikkeuksellinen kunta ja siksi niin sanottuja kyläkouluja on suhteellisen paljon – ja syystäkin. Välimatkat ilman niitä muodostuvat pitkiksi, ja entiset maalaiskunnat menettäisivät merkittävän vetovoimatekijän, jos kouluja ja päiväkoteja säästösyistä lakkautetaan.

Trendi on, että yhä useampi kasvukeskuksessa, kuten Turussa ja Helsingissä, asuva haluaa maaseudun rauhaan. Salon on oltava paikka, jossa tällaisen elämän perässä muuttava saa täältä myös laadukkaat lähipalvelut jatkossakin.

Oppimisympäristöselvityksessä esitetään, että Hajalan, Hiiden, Komisuon ja Teijon koulut lakkautetaan jo tänä vuonna elokuun alusta. Tämä tarkoittaisi, että käynnissä oleva kevätlukukausi jäisi näissä kouluissa viimeiseksi. Aikataulu on täysin kohtuuton ja perusteeton, sillä ainakaan vielä oppilasmäärät eivät ole sellaisessa laskussa, että hätäisiä päätöksiä pitäisi tehdä.

Hajalan koulua on esitetty lakkautettavaksi ennenkin. Tuolloin tehdyt oppilasennusteet ovat olleet kohtuullisen lähellä totuutta, mutta esimerkiksi kuluvan kauden osalta ennuste ylittyy. Hajala on otollisella paikalla moottoritien varrella oleva yhteisöllinen kylä, joka edelleen odottaa kyläyleiskaavaa, joka hyvin todennäköisesti kasvattaisi tuntuvasti kylän asukasmäärää. Mikä kaavassa kestää? Ilman koulua kaavan tuomaa hyötyä on turha odotella.

Komisuon ja Hiiden oppilasennusteet lähivuosille ovat tasaisia ja jopa nousevia. Molempien koulujen lakkautus toisi suuren alakoulutyhjiön pohjoiseen osaan Saloa, kun Rekijoenkin koulu on jo lakkautettu. Rekijoelle voi mennä katsomaan, mitä koulun lakkauttaminen tekee kyläyhteisölle; se pysähtyy. Asuntokauppa ei käy ja kylä käytännössä kuolee. Komisuon koulun lakkautus sotii myös yksimielisesti päätettyä strategiaa vastaan, jonka mukaan jokaisessa vanhassa kuntakeskuksessa on luvattu pitää alakoulu.

Teijon koulu on poikkeuksellinen sijaintinsa suhteen, mutta sitäkin tarpeellisempi alueelle ja sen kehittämiselle. Teijon ja Matildan alueet ovat harvoja Salon kehittyviä alueita, joista löytyy niin teollisuuden kuin palvelualojenkin työpaikkoja luontoarvoista puhumattakaan. Kun koulun lakkautuksen suora säästöpotentiaali on tuhansia tai korkeintaan kymmeniä tuhansia euroja, ei lakkautuksessa olisi järkeä. Välilliset vaikutukset olisivat negatiiviset Salon kassaan alueen vetovoiman heikennyttyä.

Suora säästöpotentiaali mainittujen neljän koulun lakkautusten myötä olisi joitain kymmeniä tuhansia euroja. Arvioni perustuu oppimisympäristöselvityksen lukuihin, jossa koulukohtaiset tilakustannukset sekä mahdolliset kasvavat kuljetuskustannukset on listattu. Esimerkiksi Hiiden koulun kohdalla tilakustannukset, jotka lakkautuksen myötä häviäisivät, ovat vuodessa 59 000 euroa, mutta kuljetuskustannukset nousisivat jopa 50 000 eurolla. Palkkakulut jatkuisivat opettajien jatkaessa lasten mukana jotakuinkin samoina, ellei heitä irtisanota ja ryhmäkokoja uudessa koulussa kasvateta. Halutaanko siis heikompaa oppilaskohtaista opetusta luokkakokojen kasvaessa, pidempiä päiviä lapsille ja kylien näivettymistä sen hinnalla, että saadaan näennäinen ja pieni säästö, joka kääntyy itseään vastaan?

Kuntatalouden tasapainottaminen kyläkoulujen ja päiväkotien lakkautuksilla on lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa, jossa kehityksen arkkuun lyödään viimeinen naula. Verotuloja ei ainakaan jatkossa tule enempää vaan päinvastoin. Salo tarvitsee lisää salolaisia, lisää työpaikkoja, lisää yrittäjiä. Vain niiden avulla kuntataloutta korjataan kestävästi, kun valtioltakaan on turha rahaa odotella.

Salon kassavaje on kymmenissä miljoonissa vuosina 2019 ja 2020. Koulut voi lakkauttaa vaikka kaikki, eikä vajeesta ole katettu kuin marginaalinen osuus, jos sille tielle lähdetään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, lähikoulu, Salo, oppimisympäristö

Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2019

Maanantai 9.12.2019 klo 14:45 - Heikki Tamminen

Itsenäisyyspäivän puhe

6.12.19, Muurlan seurakuntakoti

(c) Heikki Tamminen

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat!

 

”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten." Näin lausui jalkaväenkenraali Adolf Ehnrooth. Nämä paljon lainatut viisaat sanat ovat syöpyneet mieleeni jo hyvin nuorena ja nuo sanat ovat tärkeitä juuri nyt – Suomen itsenäisyyspäivänä.

Miksi?

Ne ovat korostetun tärkeät sanat, sillä maailma ja Suomi on muuttunut suuntaan, jossa liian usein yksilön ympärillä pyörivät pinnalliset asiat ovat ohittaneet yhteisen edun. Yksilönvapaus meillä on, ja pitääkin olla, mutta kuka ajattelee Suomen etua? Jos me tunnemme menneisyyden, kuten Ehnrooth kehotti, tiedämme, että vain kovalla yhteistyöllä ja yhteisöllisyydellä – yhteisen edun nimissä – kansakunta voi säilyttää itsenäisyytensä. Siihen, mitä itsenäisyys on, palaan puheessani myöhemmin.

---

 

Usein tuntuu, että liian monia asioita on alettu pitämään itsestäänselvyyksinä. Ruokaa saa kaupasta, bensaa saa pumpusta, valtaapitäviä saa arvostella- kuten tietysti kuuluukin - sähköäkin tulee töpselistä sekä rahaa seinästä. Tämä kaikki luo helposti tunteen loppumattomasta yltäkylläisyydestä, joka pyörii omalla painollaan ja jonka ylläpito on meistä riippumatonta. Ei se ole.

Siitä, että hyvinvointivaltio on yleensä mahdollinen, on maksettu valtavan raskas hinta. Kalliimman hinnan maksaneiden sankarihaudoille veimme juuri seppeleen. Hyvinvointivaltiosta saamme nöyrin mielin kiittää itsenäisyyden meille taistellutta sukupolvea, vaikka itäinen tyranni koitti sen vääryydellä meiltä ottaa. Kiitos kuuluu myös heille, jotka sodan jälkeen rakensivat tämän maan tuhkasta, jotta me nuoremmat emme enää joutuisi moisiin ponnisteluihin. Maa saattoi sodan jälkeen olla maallisesti köyhä ja raunioina, mutta se oli henkisesti rikas. Se henkinen rikkaus kumpusi suomalaisuudesta.

Kysymys kuuluukin, onko aika ja kaikki yltäkylläisyys erottanut todellisuudentajumme siitä, mitä tämä hyvinvointi on maksanut, mitä sen teen on uhrattu ja kuinka se ei ole ikuista, ellei siitä pidetä huolta?

Eräs ystäväni sanoi kerran minulle, että liian kauan on mennyt liian hyvin. Nuo sanat syöpyivät mieleeni. Mietimme tuolloin sitä, kuinka yhteiskunnassa näyttää yhä pienemmistä asioista tulevan kinaa, kaikille vaaditaan kaikkea ja jopa itsekkyydestä on tullut hyve.

Kukaan ajatteleva ihminen ei halua kriisiä, pahoinvointia, saati sotaa, jotta sitä kautta oppisimme, mikä on oikeasti tärkeää. Kunpa siis kansamme nuoremmatkin sukupolvet, minä mukaan lukien, muistaisivat vaalia tätä meille lahjaksi suurien uhrauksien hinnalla annettua hyvinvointia.

---

 

Lähtökohtaisesti vain suomalainen puolustaa Suomen vapautta. Se ei toki ole vain sotilaallista maanpuolustusta, mutta maassa on aina armeija. Jos se ei ole oma, se on jonkun muun. Näin minulle muistutti varusmiesaikana pataljoonan sotilaspastori. Siinä taas yhdet sanat, jotka ovat luiseen kallooni jääneet.

Puhuin aikaisemmin siitä, kuinka nykyään usein asioita pidetään itsestäänselvyyksinä. Näin tuntuu olevan myös maanpuolustuksen kohdalla. Tämä käy ilmi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan raportista vuoden takaa, jossa käy ilmi, että alle 25-vuotiaiden maanpuolustustahto on heikentynyt merkittävästi.

Tutkimuksen kysymys kuului: "Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?" Alle 25-vuotiaista 49 prosenttia vastasi kyllä, 38 prosenttia ei. 25-34-vuotiaden kohdalla 62 prosenttia vastasi kyllä ja mitä vanhempaan sukupolveen mennään, sitä suurempi kyllä-vastausten määrä on.

Mielestäni tästä voidaan tehdä ainakin yksi johtopäätös: Mitä kauemmas oma läheinen kontakti Suomen sotiin siirtyy, sitä heikommaksi maanpuolustustahto laskee. Toisaalta ne nuoret miehet ja naiset, jotka käyvät varusmiespalveluksen, ovat tutkitusti palveluksen jälkeen erittäin vakuuttuneita tahdostaan puolustaa isänmaata, eli ei tässä kannata heittää hanskoja tiskiin nuorison kanssa.

”Kertokaa lastenlapsille lauluin: himmetä ei muisto koskaan saa.” Näin kuuluvat kauniin laulun, Veteraanin iltahuudon sanat. Nämä sanat on hyvä muistaa, jos ajattelemme esimerkiksi juuri mainitsemiani lukuja ja niistä tekemiäni johtopäätöksiä. Meidän on pidettävä huolta, ettemme anna muiston himmetä, jotta muistamme pitää isänmaasta ja toisistamme huolen.

---

 

Itse saan palkkani politiikan parissa. Ala on välillä tuulinen ja henkisesti raskas, vaikka sitä kautta monia ystäviä olenkin saanut. Raskaina aikoina, kun kiire ja stressi painavat, muistelen haikeudella esimerkiksi varusmiesajan kokemuksia veljeydestä – yhteen hiileen puhaltamisesta. Sellaista tunnetta ei korvaa mikään. Varusmiesajoista minulla on aikaa, kuten vatsasta ja poskista tarkimmat saattavat huomata, mutta sittemmin tuota veljeyden kokemusta olen saanut muun muassa kertausharjoituksissa maakuntajoukkojen kanssa. 

Kuten sotilasvalassa vannotaan: ”Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.”

Nämä valan sanat liitetään yleensä vain jonkun sotilaallisen tehtävän suorittamiseen. Rauhan aikana sanojen merkitys on jäänyt mielestäni liian vähäiselle huomiolle, sillä tuossa lauseessa ei puhuta vain sotilaskurista, vaan se on syytä ymmärtää paljon laajemmin. Siinä puhutaan mielestäni ylipäätään siitä, että kaveria ei jätetä. Tätä yksinkertaista mutta upeaa periaattetta on hyvä noudattaa, oli vannonut sotilasvalan tai ei.

Suomen pysyminen vapaana hyvinvointivaltiona on muustakin kiinni kuin sotilaallisen maanpuolustuksen kyvyistä. Se on kiinni yhteisöllisyydestä, kyvystämme pitää toisistamme huolta, asenteestamme kanssaihmisiä kohtaan ja siitä, että olemme ylipäätään kiinnostuneita siitä, mitä naapurille kuuluu. Kultainen sääntö kuuluu: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

---

 

Ihmiselle on tärkeää, että hän kuuluu johonkin – että hän on osa jotakin, jossa häntä kuullaan. Liian moni jääkin nykyään yksin. Niin nuorten kuin vanhusten niin sanotut syrjäytymistilastot ovat karua luettavaa. Mitä se sellainen syrjäytyminen on? Sitä monet psykologit ja humanistit selittävät eri tavoin, mutta pohjimmiltaanhan kyse on vain yhdestä asiasta: yksinäisyydestä.

Yksinäisyys on nykyaikamme vitsaus. Meillä on kiire emmekä pysähdy ajattelemaan ihmissuhteita, kunnes huomaamme, ettei niitä ole. Ihmissuhteita ei saa lääkäristä eikä kaupasta. Erityisesti nuoremmilla sukupolvilla tuntuu usein olevan harhaanjohtava tunne siitä, etteivät he tarvitse muita.

Jokainen meistä – aivan jokainen – tarvitsee toista ihmistä jossain kohtaa elämäänsä. Sitä paitsi, vaikka ei aina niin välttämätön tarve toisen ihmisen läsnäololle olisikaan, ystävät ja lähimmäiset ovat pirun mukavia. Pitäkää siis läheisistänne huolta ja antakaa heidän kuulua joukkoon – oli se joukko mikä tahansa.

---

 

Itsenäisyyden merkityksen ajattelemista pidetään nykyään pahimmillaan vanhakantaisena haihatteluna. Suomi osa globaalia markkinaa, Euroopan unionia ja niin edelleen. Tällainen ajatusmaailma, jossa itsenäisyyden merkitystä vähätellään, kuuluu mielestäni samaan kategoriaan kuin ”sähköä tulee töpselistä ja rahaa seinästä” tyyppinen ajattelu.

Mitä itsenäisyydellä siis tekee ja mitä se edes on? Onko se vain vanhojen ja ennen kaikkea vanhanaikaisten ihmisten haikailua menneeseen?

Itsenäisyys on vapautta. Se on vapautta päättää omista asioistaan. Itsenäisyyteen kuuluu myös vastuu siitä, ettei niitä omia asioita hoideta niin, että kaikki on päin mäntyä ja pahimmillaan itsenäisyys – eli vapaus – menetetään.

Itsenäisyyttä voi ajatella kuin aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorta: hän muuttaa omilleen, saa määrätä mitä syö ja miten rahansa käyttää sekä on itse vastuussa siitä, että opiskelut sujuvat, sillä kukaan ei ole potkimassa aamulla sängystä. Jos hän hoitaa asiansa huonosti, hänen voi olla myöhemmin vaikeaa saada elämäänsä raiteilleen – se on toki mahdollista, mutta vaikeampaa. Siksi on aina muistettava, että meidän on huolehdittava itsenäisyydestämme – eli vapaudestamme – nyt, eikä viidestoista päivä.

---

 

Isäni opetti minulle: ”Maassa maan tavalla.” Kesällä vuonna 1995 olin 12-vuotias, kun olimme Perttelin peikkojen matkalla Venäjällä suunnistuskisoissa viikon. Venäjä oli tuolloin Neuvostoliiton romahdettua lievästi sanottuna melko villi, ja useat tavat olivat nuorelle pojalle outoja. Otin tuolloin vapaudekseni arvostella noita oudoksumiani tapoja, jolloin isäni huomautti: ”Maassa maan tavalla.”

Olin kuullut nuo sanat jo aikaisemmin kotona, mutten ollut niiden merkitystä niin ajatellut. Tuolloin ne kuitenkin jäivät mieleeni.

Suomen kansaa on vain yksi, ja on vain yksi maa, joka on meille suomalaisille tehty: Suomi. Meidän tapamme, kulttuurimme – olivat ne sitten muiden mielestä hyviä tai huonoja tapoja, kuuluvat tänne. Jo kerran siteeraamani kenraali Ehnroothilla on tästäkin asiasta hieno sanonta, mutta jätän sen teille, arvoisa yleisö, kotiläksyksi etsiä.

Suomalaisuus on tunne sydämessä kuten vapauskin. Ei ole yhtä tai kahta asiaa, jolla suomalaisuuden voisi selittää. Se on monen tekijän summa ja jokainen arvottaa tekijöitä eri tavalla. Joku perustelee suomalaisuutta yhteisellä kielellä, joku sukujuurillaan, joku kulttuurin sisällä periytyvillä tavoilla tai luonteella ja niin edelleen.

Jokaisella on vapaus perustella suomalaisuus käsitteenä itselleen eri tavoin. Kuten totesin, suomalaisuudessa on monta eri tekijää. Jokainen, joka on suomalainen, kyllä tietää sen itse. Suomalaisuus on ylpeyttä muttei ylpistelyä, se on nöyryyttä muttei nöyristelyä, se on voimaa muttei pullistelua. Se on rakkautta, jota vain suomalaiset osaavat tuntea.

---

 

Arvoisa yleisö, hyvät naiset ja herrat,

Olen käyttänyt puheessani monia lainuksia ja mieleen jääneitä viisauksia. Siihen on syynsä. Meidän kaikkien tulisi kuunnella tässä ajassa lähimmäistä enemmän ja korostaa omaa puhetta vähemmän. Tämä koskee myös allekirjoittanutta. Siksi siirrynkin nyt kuulijaksi.

Hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä

Maahanmuuton kuluista Salossa

Tiistai 26.11.2019 klo 13:09 - Heikki Tamminen

Koska Salon vuoden 2020 talousarvioesityksen käsittelyssä tähän asiaan ei voi edes vaikuttaa mitenkään, avaudun täällä muutaman sanan maahanmuuton kuluista Salossa.

Alla olevat kuvat ovat Salon talousarviosta. Huomaatte, että maahanmuuttajapalveluiden kulut kasvavat reilusta 200 000:sta lähes 450 000 euroon vuodessa - siis 125 prosentin kasvu.

Tämä johtuu sekä asiakkaiden määrän kasvusta että ennen kaikkea siitä, ettei valtio enää korvaa Salolle "kotouttamisen" kuluja. Korvausaika on pakolaisilla neljä vuotta ja turvapaikanhakijoina tulleilla kolme vuotta. 2015-2016 tulleet elintasosurffarit tulevat siis pikkuhiljaa kokonaan kuntien vastuulle.

Huomautin tuolloin, että Salon kannattaa kaikin keinoin vältellä heidän sijoittumistaan Saloon. Minulle sanottiin, ettei se haittaa, koska "valtio maksaa" kulut. No ensinnäkin on kysyttävä, että mistä valtio saa rahansa, ja toiseksi, että kuka ne nyt maksaa? Ensin maksoi suomalainen veronmaksaja - nyt maksaa salolainen.

Perustelutekstistä huomaatte, että joukossa on myös laittomasti maassa olevia ja valituskierteessä kikkailevia, joiden määrä on kasvussa.

Ja kuten totesin, Salo ei voi asialle mitään. Salo ei voi muuttaa lakeja ja turvapaikanhakijat, turvapaikan saaneet, pakolaiset ja laittomasti maassa olevat ovat missä lystäävät - ja heille maksetaan kaikki lain suoma yltäkylläisyys.

Kuvan mahdollinen sisältö: teksti

Kuvan mahdollinen sisältö: teksti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, Salo

Miksi haen perussuomalaisten toiseksi varapuheenjohtajaksi?

Keskiviikko 29.5.2019 klo 10:01 - Heikki Tamminen

Miksi haen perussuomalaisten toiseksi varapuheenjohtajaksi?

Perussuomalaiset on kansallismielinen puolue – ainoa sellainen koko Suomessa. Kaikki jäsenemme ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että tällaisena puolueen tulee säilyä.

Minun lienee turhaa lajitella kaikkia poliittisia ajatuksiani, jotka jokainen perussuomalainen allekirjoittaa. Me ja minä vastustamme haittamaahanmuuttoa. Me haluamme turvallisen ja itsenäisen Suomen. Me haluamme Suomen, jossa duunari ja yrittäjä tulevat toimeen työllään ja jossa heikommasta pidetään huolta. Ennen kaikkea me haluamme Suomen, jossa suomalainen tulee aina ensin.

Puolue tarvitsee kahden huikean vaalivoiton jälkeen ihmisiä, jotka varmistavat puolueen poliittisen jatkuvuuden ja koko organisaation entistä tehokkaamman toimivuuden.

Puolue tarvitsee joukkuepelaajan, joka sanoo asiat suoraan. Politiikka on joukkuepeli ja minä olen lojaali joukkuepelaaja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten uskalla ottaa kantaa, jos joku kusee omiin muroihin. Minulle tärkeintä on oikeudenmukaisuus niin yhteiskunnassa kuin puolueessa – jokainen saa ansionsa mukaan.

Puolue tarvitsee paineensieto- ja organisointikykyä sekä kykyä sanoa äänestäjille suomen kielellä, mitä me ajamme ja miksi. Yli vuosikymmenen puolueessa toimineena ja pitkän linjan reserviläisaktiivina tiedän, mitä organisointi on, enkä hajoile ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

Puolue tarvitsee varapuheenjohtajan, joka tuntee politiikan ja puolueen. Olen aikoinaan toiminut nuorisojärjestön toiminnanjohtajana sen suurimpina kasvuvuosina, vetänyt vuosia Salon seudun perussuomalaisia sekä Salon valtuustoryhmää ja niin edelleen. Nyt olen toista kautta Salon kaupunginvaltuutettuna.

Olen työskennellyt kansanedustaja Vähämäen avustajana, Halla-ahon kotimaanavustajana ja nyt toimin eduskuntaryhmän tiedottajana sekä valiokunta-asiantuntijana. Sanotaan siis lyhyesti, että puolue, politiikka ja perussuomalaisten äänestäjät ovat hyvin tuttuja.

Osaan puhua ja kuunnella. Haluan kertoa ihmisille, miten me rakentaisimme Suomelle arvokkaan ja turvallisen tulevaisuuden. Haluan kuunnella, mitä puolue – eli sen jäsenet – ovat asioista mieltä.

Näistä syistä haen varapuheenjohtajistoon. Tule Tampereen puoluekokoukseen 29.6. ja äänestä.

Kommentoi kirjoitusta.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tiedottaja Heikki Tamminen hakee puolueen varapuheenjohtajistoon

Maanantai 22.4.2019 klo 11:58

TIEDOTE

julkaisuvapaa

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tiedottaja ja valiokunta-asiantuntija Heikki Tamminen hakee puolueensa varapuheenjohtajistoon kesäkuussa perussuomalaisten puoluekokouksessa Tampereella. Tamminen on toiminut aikaisemmin kansanedustaja Ville Vähämäen avustajana sekä puolueen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kotimaanavustajana. Tamminen on kotoisin Salosta, jossa hän toimii kaupunginvaltuuston kolmantena varapuheenjohtajana sekä toista kautta kaupunginvaltuutettuna.

- Asia on kypsynyt mielessäni jo jonkin aikaa. Kentältä on tullut lukuisia pyyntöjä, joissa minua on kannustettu hakemaan puoluesihteeriksi tai varapuheenjohtajaksi. Tällaiset pyynnöt ovat suuri luottamuksenosoitus, ja olen ottanut pyynnöt nöyrin mielin vastaan, Tamminen kommentoi.

Tamminen kokee, että nimenomaan varapuheenjohtajan paikalla hänellä olisi paras mahdollisuus kehittää puoluetta kokonaisuutena.

- Laadukas sisäinen ja ulkoinen viestintä sekä poliittinen suunnittelu ovat puolueen tavoitteiden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Lisäksi organisaation toimivuus kentältä johtoon saakka on oltava kunnossa. Tarvitsemme mobiilin alustan, jolla viestintä menee seuraavalle asteelle sähköpostiviidakosta ja jolla politiikkaa luodaan suoraa demokratiaa käyttämällä jäsenistön avulla.

Tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteiksi puolueelle Tamminen luettelee haitallisen maahanmuuton lopettamisen, työllisyyden nostamisen sekä sen, että yhteiskunnalle haitallisista kohteista siirretään varoja oman kansan hyvinvointiin.

- Menoja tulee karsia nimenomaan sellaisista kohteista, jotka eivät ole suomalaisille tai kansantaloudelle hyödyllisiä. Tällainen kohde on muun muassa haitallinen maahanmuutto. Kun siitä säästetyt varat käytetään suomalaisten hyvinvointiin ja siihen, että duunarilla ja yrittäjällä on hyvä olla, kaikki voittavat, Tamminen täsmentää.

Kommentoi kirjoitusta.

Hallituksen budjettiriihi jäi näpertelyksi

Keskiviikko 5.9.2018 klo 15:39 - Heikki Tamminen

Julkaistu Salon seudun sanomien Tätä mieltä -palstalla 5.9.2018

Huhtikuussa 2019 järjestetään eduskuntavaalit. Sen näkee jo. Pääministeri Juha Sipiläkin (kesk.) tunnustaa nyt puolta vuotta ennen vaaleja, että vuonna 2015 alkanut turvapaikanhakijoiden tulva johtuu ainakin osittain siitä, että tulijat ovat taloudellisista syistä liikkeellä. Vielä vuonna 2017 perussuomalaiset heitettiin hallituksesta, koska ”arvopohja” oli väärä, kun tiesimme faktan tulijoiden motiiveista jo tuolloin. Noh, jokainen tehköön johtopäätökset pääministerin uskottavuudesta itse.

Valtion budjettiriihineuvottelut käytiin viime viikolla. Lopputulos on pientä näpertelyä lopulta. Joitain kymmeniä miljoonia siirrellään sieltä sun täältä – se on nappikauppaa valtion budjetissa. Poliiseja lisätään 80, kun tarve on 800. Kaikki verohelpotukset kustannetaan verottamalla muita asioita, kuten vaikka lämmitysöljyä, entistä kovemmin. Kriisissä painiva maatalous sai lähinnä almuja. Tällainen näpräys ei vaikuta mihinkään.

Äänestäjän on syystäkin vaikea löytää oikeaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle. Lopulta kaikkien vanhojen puolueiden keskinäiset erot ovat vain pienemmissä yksityiskohdissa eikä suurempiin kokonaisuuksiin kajota.

Perussuomalainen vaihtoehto perustuu siihen lähtökohtaan, että suomalainen tulee ensin. Oikeastaan kaikenlainen muu ajattelu on haihattelua ja omantunnon ostamista. Perussuomalainen periaate ei tarkoita sitä, ettei Suomi saisi tehdä kansainvälistä yhteistyötä – päinvastoin. EU:n vaikutusvaltaa pitää merkittävästi vähentää ja Suomen tulee tehdä sitä itseään hyödyttäviä kahdenvälisiä sopimuksia, eikä antaa EU:n viedä itsenäistä päätösvaltaa.

Vain yksi eduskuntapuolue haluaa vähentää humanitäärisen maahanmuuton kuluja. Vuosittainen säästöpotentiaali on satoja miljoonia euroja helposti. Pitkällä aikavälillä puhutaan miljardiluokan säästöistä, kun humanitäärinen maahanmuutto pysäytettäisiin kokonaan.

Mitä ensi vuonna saisi vaikka 400 miljoonalla eurolla, jonka voi säästää maahanmuuton kuluista käden käänteessä? Sillä saa merkittävän verohuojennuksen pieni- ja keskituloisille, 800 poliisia ja pelastettua monta kyläkoulua kohdennetulla valtionavustuksella kunnille. Jos kehitysapua, joka jopa vain pahentaa kurjuutta, leikataan edes puoli miljardia, saadaan paljon muutakin: paremmat työeläkkeet, tiestöä kuntoon ja energiaveroa alemmas.

Kyse on arvovalinnoista. Vain yksi puolue uskaltaa laittaa suomalaisen etusijalle. Näette esimerkit edellä, mitä saisimme, jos lopettaisimme omantunnon ostamisen vastuuttoman maailmansyleilyn kautta. Jokainen luonnollisesti tekee arvovalintansa itse.

Kommentoi kirjoitusta.

Sote-uudistus hävittää kaksi asiaa: kunnat ja hyvinvoinnin

Tiistai 10.4.2018 klo 14:22 - Heikki Tamminen

Julkaistu Salon Seudun Sanomien Tätä mieltä -palstalla 4.4.18

 

Sosiaali- ja terveysuudistuksesta ja maakuntamallista on jauhettu jo niin kauan, että kansa ei jaksa kuulla enää kummankaan osapuolen mielipidettä. Minä ymmärrän tämän. Kummastakin uudistuksesta puhutaan termeillä ja tyylillä, jota edes politiikkaa työkseen tekevän on hankala sisäistää. Koitan avata mallia ymmärrettävästi.

Fakta on, että kunnilta lähtee puolet rahoista ja päätösvalta sosiaali- ja terveysasioista katoaa käytännössä kokonaan. Ne siirtyvät maakuntaan – siis mikäli maakuntamalli toteutuu. Minä en sitä tällaisenaan toivo.

Maakuntaan valitaan edustajat Varsinais-Suomen alueelta. Osaatteko arvata, paljonko salolaisilla on päätösvaltaa vieläpä maakunnan itäisimpänä kolkkana? Me emme tule olemaan maakunnassa sellainen tekijä, jota jokin muu kunta haluaisi erityisesti puolustaa.

Maakunta saa rahat valtiolta. Valtio jo nyt selvitysten mukaan alimitoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen, kuten tekevät kaikki kunnatkin nykyään. Valtio vippaa sitten lisää, jos raha loppuu, ja velkaantumiskierre on valmis. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Vähemmän palveluita – huonompia palveluita.

No mikä se sote-uudistus on? Joku palvelu, missä saa hakea apua mistä vain ja millä hinnalla hyvänsä? No ei. Maakunta päättäisi uudistuksen toteutuessa siitä, ketkä alueella saavat järjestää palveluita. Nämä voivat olla myös yrityksiä, joihin saa palvelusetelin tai niin sanotun henkilökohtaisen budjetin esimerkiksi vanhuspalveluissa. Mitä jos budjetti ei pidä? Sinä maksat kaikesta ylimääräisestä.

Yritykset voivat poimia rusinat pullasta valitessaan helpoimmat asiakkaat. Käytännössä suuret ylikansalliset toimijat ajavat pienet suomalaiset yritykset ahtaalle. Tulee syntymään alueellisia suuryritysten monopoleja. Olen siitä varma. Nyt pitäisikin ensisijaisesti panostaa julkiseen perusterveydenhuoltoon hyvässä yhteistyössä kotimaisten pk-yritysten kanssa. Suomen hallitus lähtee väärästä päästä.

Mitä monopoli tai ylipäätään voiton kerääminen sosiaali- ja terveyspalveluista tarkoittaa? Sitä, että tarvitaan miljardeja lisää kansallisesti. Nämä rahat eivät ole mitään valtion taikarahoja vaan sinun rahojasi.

Lopuksi mainittakoon kuntien kohtalosta. Kunnilta siis häviää käytännössä puolet päätösvallasta ja rahoista. Jäljelle jää vielä merkittäviä osia, kuten varhaiskasvatus ja koulut, mutta kuvitelkaa 10-20 vuoden päähän. Tätä tahtia kuntia ei ole kuin kulttuurihistoriassa.

Ainoa kehitysmalli, jolla tästä voisi seurata jotain hyvää, olisi maakunnan merkittävä itsemääräämisoikeuden lisääminen Yhdysvaltain osavaltiomallin mukaisesti. Varsinais-Suomen osavaltio Suomen liittovaltiossa? Miltä kuulostaisi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote

Aktiivimalli on turhaa pätemistä

Perjantai 26.1.2018 klo 12:43 - Heikki Tamminen, Tapio Äyräväinen

Julkaistu Salon Seudun Sanomien Tätä mieltä -palstalla 6.1.2018

Työttömien aktiivimalli astui voimaan vuodenvaihteessa. Aktiivimallin nimi on harhaanjohtava, koska kyse on tukien leikkauksesta, jos et saa töitä. Se ei aktivoi ketään eikä synnytä ainuttakaan työpaikkaa.

Syy, miksi me vastustamme kyseistä mallia, ei ole siinä, ettei velttoilusta saisi joutua vastuuseen. Elämäntapatyöttömyyttä ja yhteiskunnan yhteisten varojen hyväksikäyttöä pitäisi suitsia, muttei sitä voi tehdä kollektiivisella rankaisumallilla.

Salossa on yli 3 000 työtöntä. Kun TE-palveluiden sivuilta etsii kaikki Salon, Someron ja vielä Paimion avoimet työpaikat, niitä kertyy yhteensä 176 kappaletta. Jos salolaiset työttömät työllistyisivät Saloon ja lähikuntiin, töitä riittäisi vajaalle kuudelle prosentille. Vastaava tilanne on monilla muilla alueilla.

Näitä ihmisiä ei voi pakottaa töihin, jos työtä ei ole.

Malli ei tuo ainuttakaan työpaikkaa lisää eikä siitä tule säästöä. Tukien menetyksen erotus maksetaan useassa tapauksessa toisesta kassasta eli toimeentulotukena. Tämä on todettu lain valmisteluvaiheessa, mutta hallitus ei korvaansa lotkauttanut vaan ajaa mallia kuin käärmettä pyssyyn. Hallituksen kansanedustajien riveistä on kuulunut rakoilua jo pitkään, mutta heillä ei selkäranka riittänyt lakia kaatamaan.

Tahtomattaan työttömien aseman kurjistamisen lisäksi hallitus ruoskii yrittäjiä. Malli lisää huomattavasti yrittäjien vaivaa hakemusten kanssa, joita tehtaillaan vain tekemisen pakosta ilman todellista mahdollisuutta työpaikan saamiseen.

Kokoomuksen Juhana Vartiainen ei tunne sen enempää suomalaisten arkea kuin perustuslakiakaan, kun hän puhuu siitä, että työn perässä on pakko muuttaa. Suomessa on perustuslaillinen oikeus asua missä haluaa. Jos maakuntien ihmiset lähtisivät parin tonnin bruttopalkan perässä pääkaupunkiseudulle tai muihin kasvukeskuksiin, asumistukimenot räjähtäisivät käsiin, puhumattakaan asuntopulasta. PK-seutu ei elätä muuta Suomea vaan muu Suomi maksaa monen PK-seudulla asumisen.

Monella on muutakin elämää kuin työ. Onko tämä Vartiaisen kaltaisille herroille vieras asia. Hän ilmeisesti kokee niin, että perheet voi unohtaa. On vain aktivoiduttava ja isännän tai emännän poistuttava kotinurkista työhön hinnalla millä hyvänsä.

Jos työllisyyttä halutaan oikeasti parantaa, pitää helpottaa työllistymistä esimerkiksi nostamalla reilusti arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa, siirtymällä kohti Viron yritysveromallia ja lisäämällä paikallista sopimista.

Velttoilusta rangaistus – työllisyydelle mahdollisuus. Näin me ajattelemme. Emme niin, että kaikille rangaistus ja työllisyydelle ei tarvitse tehdä mitään.

Heikki Tamminen ja Tapio Äyräväinen

perussuomalaisia kaupunginvaltuutettuja Muurlasta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aktiivimalli

Haluatko ankarampaa verotusta?

Torstai 7.9.2017 klo 11:12 - Heikki Tamminen

Kansanedustaja Katja Taimela (sd.) kirjoittaa (SSS 6.9.), että varhaiskasvatusmaksuista tulisi ajan kanssa luopua Salossa. Perussuomalaisia on syytetty liiallisesta populismista, mutta minun on sanottava, että pelkkä vihjailu tällaisesta on vastuutonta, vaikka Katja on hyvä tyyppi.

Varhaiskasvatus maksaa Salolle 32,5 miljoonaa euroa vuosittain. Tuottoja on 3,5 miljoonaa euroa, joten tälläkin hetkellä vain noin kymmenesosa varhaiskasvatuksen kuluista maksatetaan käyttäjän taskusta. Loppu on verorahaa. On arvioitu, että mikäli varhaiskasvatusmaksut poistuisivat, se johtaisi merkittäviin lisäkustannuksiin lisääntyvän käytön ja uusien investointien myötä. Kysynkin, onko SDP:n kunnallisjärjestö valmis korottamaan Salon veroastetta tai joitain muita maksuja, joilla miljoonien uusi määrärahatarve katettaisiin? Minä en ole sellaiseen valmis.

Taimela kirjoittaa, että valtio on varautumassa viidellä miljoonalla eurolla vuosina 2018-2019 viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun. Hän ehdottaa, että Salo olisi mukana tässä. Noh, se olisi ehkä kannattavaa, jos koko viisi miljoonaa tulisi Salolle. Jokainen meistä kuitenkin tietää, että näin ei tulisi olemaan. Tuo viisi miljoonaa on hetkessä jaettu palasiin, joista ei jää kuin paha maku ja lasku veronmaksajille. Minusta käsite ”maksuton varhaiskasvatus” on edelleen harhaanjohtava. Ei se ole maksuton koskaan. SDP:n mallissa siitä vain maksavat kaikki vähän enemmän.

Perinteisesti poliittinen vasemmisto on ollut hyvin halukas saamaan lapset jo aikaisin ja suurimmissa määrin yhteiskunnan opastukseen. Tämä on ideologinen suuntaus, jossa koetaan, että yhteiskunnan on parempi kasvattaa lapsia osaksi koneistoa kuin vanhempien. Valitettavasti jopa Kokoomus on lähtenyt tähän mukaan suunnittelemalla Helsinkiin ilmaista varhaiskasvatusta. Toivottavasti äänestäjät ovat valppaina. Te sen laskun maksatte.

Itse en koe varhaiskasvatusta mitenkään huonona vaihtoehtona – onhan omakin lapseni niitä palveluita käyttänyt, ja siitä on maksettu. Palvelu on ollut myös hyvää. Ero on kuitenkin siinä, että minä haluan vaalia vanhempien valinnanvapautta ja sitä lähtökohtaa, että lapsen vanhemmat ovat lapsen ensisijaiset kasvattajat. Varhaiskasvatuspalveluita tarvitaan, mutta se ei voi olla pienelle lapselle oletusarvo. Jos palveluita käytetään, niistä myös maksetaan, pois lukien pienituloiset. Kyllä minä maksan lapseni hyvästä hoidosta mielelläni, ja miksi en maksaisi? Olisi minusta jopa arvonalennus varhaiskasvatuksen työntekijöille, jos heidän työstään ei tarvitsisi maksaa omasta tahdosta, vaan veronmaksajat pakotettaisiin maksamaan kollektiivisesti.

Perussuomalaiset uskoo hyvään vanhemmuuteen, jossa vanhemmat haluavat ohjata lapsiaan elämään. Tähän kun yhdistetään laadukas varhaiskasvatus, josta käyttäjä maksaa mielihyvin, niin hyvä tulee. Me uskomme yksilöön ja myös hänen vastuuseen ja tahtoon ottaa vastuuta. Vastuun sosialisointi ei ole arvojemme mukaista.

Julkaistu Salon Seudun Sanomien Tätä mieltä -palstalla 7.9.2017

1 kommentti . Avainsanat: varhaiskasvatus

Vallankaappaus ja natsitervehdykset

Keskiviikko 14.6.2017 klo 10:06 - Heikki Tamminen

Yritän tiivistää tässä kirjoituksessa mahdollisimman selkeästi ne seikat, miksi otsikon kaltaiset väitteet puoluekokouksesta eivät pidä paikkaansa. Lisäksi avaan vähän taustoja, jotka mielestäni johtivat siihen, mitä perussuomalaiset ovat ja olivat jo ennen puoluekokousta.

Väite: Puoluekokouksen jälkeen puolue oli täysin eri kuin sitä ennen.

Ei voi pitää paikkansa. Puolue on yhtä kuin sen jäsenet ja kannattajat. Perussuomalainen liike on Suomen demokraattisin, sillä se valitsee keskuudestaan suoralla jäsenäänestyksellä puheenjohtajiston ja puoluesihteerin. Toisin sanoen puolue valitsi heidät.

Väite: Puoluekokous ja puolue kaapattiin.

Puolue kaappasi itse itsensä? Kuten sanoin yllä, puolue on Suomen demokraattisin. Suoralla jäsenvaalilla, jossa jokaisella maksaneella jäsenellä on yksi ääni, on todella vaikea kaapata mitään. Tulos oli selvä – toisin sanoen puolue valitsi puheenjohtajiston. Lisäksi on todettava, että jos kotiäänestys olisi ollut mahdollinen, olisi tulos ollut läheltä katsovalla arviollani vielä murskaavampi.

Väite: Puoluekokouksessa nähtiin natsitervehdyksiä.

Väite on suorastaan harhainen. Kuva, johon edustaja Elovaara viittasi, on sunnuntailta. Siinä pyydetään puheenvuoroja sekavaan presidenttiehdokasasettelupykälään. Jokainen voi tarkastaa mediasta, kuinka paljon ko. kuvassa heilataan.

Väite: Suljetuissa Facebook-ryhmissä ja kovalla ”salaisella” lobbaamisella puolue vallattiin.

Väitteet suljetuista Facebook-ryhmistä ja lukuisista puheluista pitävät paikkansa. Niitä oli kaikilla ehdokkailla ja ne kuuluvat normaalina osana nykyaikaiseen kampanjointiin, jossa tukiryhmät kommunikoivat keskenään. Kun Jussi voitti, kampanjoinnista tulikin yhtäkkiä epämääräistä. Tiedän, että nyt loikanneiden kesken käytiin eduskunnassa voimakasta antikampanjaa Jussia vastaan. Se sitten oli ihan ok?

Väite: Suomen Sisu tms. valtasi puolueen.

Täyttä roskaa. Suomen Sisulla ei ole äänioikeutta puoluekokouksessa. Perussuomalaisten jäsenillä on. Sunnuntaina Perussuomalaisten ja Suomen Sisun jäsen toki esitti vaihtoehtoista listaa puoluevaltuustoon. Tuo esitys hävisi selkein luvuin ja piirien päätökset jäivät voimaan. Ennenkin on ollut vaihtoehtoisia listoja, mutta jostain syystä nyt ne ovatkin epädemokraattisia valtausyrityksiä.

 

Lopuksi pari faktaa taustoista

 

Timo Soini veti Halla-ahon kölin alta jo vuonna 2009, kun hän jätti kyseenalaisin selityksin Jussin pois eurovaalilistalta. Todennäköisesti hän pelkäsi, että Halla-ahon kannatus olisi parempi kuin omansa. Silti Halla-aho ja me muut ”halla-aholaiset” jatkoimme pyyteettömästi työtä perussuomalaisen puolueen eteen tähän päivään asti – ja työ jatkuu. Moni on saanut kokea nenän vartta pitkin katsomista eduskuntaa myöten, kun on arvostellut hallitustaipaleen tuloksia maahanmuutto- ja EU-asioissa. Silti on remmissä pysytty. En halua uhrin viittaa kuitenkaan. Olen monen muun ohella osannut seistä suorana uhriutumatta.

Uuden ryhmän puheenjohtaja Elo ja monet muut loikanneet ovat mielistelleet löperöön maahanmuuttopolitiikkaan kyllästyneitä kansalaisia pitkään. Maahanmuutto- ja EU-kriittisten äänestäjien mandaatilla moni heistä on eduskunnassa. Puhemies Maria Lohela on ollut Halla-ahon läheisiä tukijoita ja kirjoitti Nuivan vaalimanifestin vuonna 2011. Jos jossain on tapahtunut takinkäännön Suomen ennätys, niin heidän kohdallaan. Simon Elo on mainostanut mm. Hommaforumilla itseään, jonka nyt antaa ymmärtää olevan vallankaappauksen takana.

Sampo Terho ja Timo Soini kuuluvat samaan kategoriaan. Timo ei itsekään olisi eduskunnassa ilman Tony Halmetta, joka kritiikillään toi Timon vanavedessään eduskuntaan.  Timolle ja lukuisille muille nyt puolueen jättäneille on kuitenkin kelvannut Halla-ahon kirjoittama maahanmuuttopoliittinen ohjelma, vetoapu kentällä, suositukset blogeissa ja niin edelleen.

Perussuomalainen liike on EU- ja maahanmuuttokriittinen liike, joka on suomalaisen duunarin, eläkeläisen, koululaisen, perheenäidin, yrittäjän jne. puolella. Puolueella on monta asiaa listalla sosiaalipolitiikasta talouteen ja turvallisuuteen. Se ei ole yhden tai edes kahden asian puolue. Hallituksessa kaksi ensimmäistä asiaa vain unohtuivat – siis EU- ja maahanmuuttokritiikki.  Niitä ei tulla näkemään uudelta ryhmältä sitäkään vähää, mitä suoraselkäiset edustajamme tekivät ensimmäiset kaksi hallitusvuotta. Henkilökohtainen hillotolppa tuli niin surullisen monelle prioriteetiksi kahden vuoden aikana.

On täysin selvää, että 2015 loppuvuodesta hallituksen sopimalla turvapaikkapoliittisella toimenpideohjelmallakin oli tarkoitus pyyhkiä hanuria Soinin ja kumppaneiden toimesta alunperinkin. Ei kai se muuten olisi yhtäkkiä ollut kynnyskysymys siinä vaiheessa, kun neuvotteluihin saapuu Halla-aho, jos ja kun hän vain vaati ohjelmaa noudatettavaksi.

Kuten Soini sanoi: ”Kuinka te kehtaatte – ja kyllähän te kehtaatte!”

3 kommenttia . Avainsanat: hallituskriisi, Perussuomalaiset, Uusi vaihtoehto

Eikö maahanmuutto ole kuntavaaliteema?

Maanantai 27.3.2017 klo 8:57 - Heikki Tamminen

Usein annetaan ymmärtää, etteivät maahanmuuttoteemat juuri kosketa kunnallispolitiikkaa. Sanotaan, että jos pakolaisia tai turvapaikkapäätöksen saaneita tulee kuntaan, valtio korvaa heidän palvelunsa, ja tilanne on jotakuinkin nollasummapeliä. Sanotaan myös, että kunta voi jopa hyötyä esimerkiksi vastaanottokeskuksesta työpaikkojen ja mahdollisesti paikkakunnalle asettuvan uuden työvoiman muodossa. Kuluthan korvaa valtio.

Olen edellä mainituista väitteistä eri mieltä. Maahanmuuttopolitiikka kuuluu kunnallispolitiikkaan siinä missä valtakunnankin politiikkaan. Vai mihin esimerkiksi turvapaikanhakijat menevät, kun he tulevat Suomeen? He menevät kuntaan – aina. Kunnalla on iso rooli maahanmuutossa – oli maahanmuutto sitten työperäistä tai niin sanottua humanitääristä maahanmuuttoa.

Meille kerrotaan, että tukien varassa elävien palvelut korvataan valtion kassasta, joten kunta saa vain etuja. Tämä on älytön väite. Mistä valtio saa rahansa? Jokaiselta suomalaiselta eli toisin sanoen jokaiselta kuntalaiselta. Vuonna 2015 alkaneeseen maahanmuuttokriisiin on mennyt jo miljardi euroa ja lisää tulee menemään. On väärin sanoa, etteivät kulut ole kuntalaiselta pois, jos ne maksetaan valtiolta. Valtion tuet eivät toisekseen kata kaikkia kuluja. Sivukuluja tulee, ja kuka sanoo, että valtiolla on varaa ikuisesti näitä korvata? Mitä sitten, kun korvausaika umpeutuu, eivätkä maahanmuuttajat ole vieläkään töissä? Suomen Perustan selvityksen mukaan tietyt ryhmät eivät työllisty 20 vuoden kuluessakaan.

Edellä mainituista syistä johtuen maahanmuuttopolitiikka on mitä suurimmissa määrin myös kuntavaaliteema. Salo on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, vaikka valoa on jo tunnelin päässä. Työllisyysluvut ovat edelleen hälyttäviä eikä muuttotappiota voi korvata ihmisillä, jotka ovat tulonsiirtojen varassa. Se ei ole kestävyysvajeen paikkausta vaan sen tilanteen pahentamista.

Pakolaisten ja turvapaikan saaneiden kuntapaikkojen nostamiseen on valtiotasolla kova paine. Olen varma, että seuraavalla kaudella kuntia tullaan painostamaan siinä, että ne nostaisivat paikkamääriään. Salo ei saa tähän oravanpyörään lähteä. On lähetettävä signaali valtiolle, ettei se voi laittaa kuntia maksumiehiksi, ellei kunta itse sitä halua. Ja me salolaisethan emme halua?

Sitä jälkeä, miten epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa turvallisuuskysymyksiin ja sosiaalisiin ongelmiin, voi katsoa lukuisista Euroopan maista. Yhdessäkään kotoutuminen ei ole onnistunut, vaikka järjestelmiä on kehitetty vuosikymmeniä. Se ei tule onnistumaan Suomessakaan.

Vaikka kirjoitus voi kuulostaa negatiiviselta, kirjoitin sen juuri siksi, että näkymät olisivat positiivisemmat. Salolainen työ ja yrittäjyys ovat parhaan tietämykseni mukaan pienessä nosteessa. Pidetään se siinä. Pyytäjiä kyllä riittää maailman tappiin asti, mutta pian meiltä suomalaisilta loppuvat maksajat.

Julkaistu Salon Seudun Sanomien Tätä mieltä -palstalla 26.3.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, kuntavaalit

Yrittäjän asialla

Tiistai 14.2.2017 klo 14:29 - Heikki Tamminen

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 13. helmikuuta kaupungin esitys oli, että tupakkatuotteiden myyntiluvan hinta nostetaan 400:aan euroon vuodessa per myyntipiste. Myyntipisteellä tarkoitettaan esim. yhden kassan yhteydessä olevaa tupakka-automaattia. 400 euroa olisi tullut maksettavaksi per automaatti tai hylly. Tällä hetkellä maksu on 110 euroa, jos pisteitä on alle viisi, ja sen yli menevältä osalta 110 euroa per piste.

Tämä täysin kohtuuton korotus olisi ollut isku jo valmiiksi tiukilla oleville yrittäjille. Pahimmillaan pienet kaupat olisivat joutuneet lopettamaan tupakkatuotteiden myynnin. Näin asiakkaita siirtyisi entistä enemmän muualle ja kauppa keskittyisi, sillä ihmiset eivät erikseen hae marketista tupakkaa ja lähikaupasta ruokaa. Suuremmille kaupoille, joilla voi olla enemmän myyntipisteitä, tämä olisi voinut tuoda jopa tuhansien eurojen lisälaskun.

Perussuomalaiset ovat yrittäjän asialla. Me emme voi hyväksyä sitä, että yrittäjän raippaveron kaltaisella maksulla kitketään tupakointia. Tupakat hankitaan joka tapauksessa. Perussuomalaiset tekivät muutosesityksen, jonka mukaan maksu on jatkossa sata euroa per myyntipiste. Esitys hyväksyttiin äänestyksen jälkeen.

Perussuomalaisten valtuustoryhmä huomauttaa, että tupakkalain mukaan tämä valvontamaksu ei saisi olla korkeampi kuin valvontakäynnin kustannus. Esitys on ollut mielivaltainen, sillä kenenkään tarkastuskäyntiin ei kulu 400 euroa saati tuhansia euroja.

Perussuomalaisten valtuustoryhmä

Kommentoi kirjoitusta.

Meneekö kaikki Salossa perseelleen - aina?

Keskiviikko 14.12.2016 klo 10:32 - Heikki Tamminen

Otsikon mukainen asenne näyttää olevan vallalla Salossa. Se on hyvin valitettavaa. Itse koen olevani realisti – en optimisti enkä pessimisti.

Keskustelu niin sanotusta osaamiskeskuksesta on hyvin pessimistispainotteista. Se ei voi onnistua, se maksaa miljoonia veronmaksajille vuosittain, se on viimeinen niitti Salon arkkuun, IoT-keskuksen kannattajat haluamalla haluavat tuhota Salon ja kurjistaa sen veronmaksajien oloja – Salon Guggenheim. Nämä väitteet eivät ole keksimiäni, vaan jokainen on poimittu keskusteluista.

Keskustelu on avointa ja niin sen pitääkin olla. Mielipiteitä saa esittää – aina. Itse esitän seuraavaksi muutaman mielipiteen ja muutaman faktan mahdollisesti perustettavasta IoT-keskuksesta, Salon tilanteesta ja tulevaisuudesta.

Väitteitä, vastauksia ja perusteluita

Vain tulevaisuutta voi muuttaa. Jos et ole samaa mieltä, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Jos et halua muuttaa mitään, vaikka jollain olisi hyväkin idea, voi lukemisen myös lopettaa. Muussa tapauksessa kannattaa jatkaa.

Väitän, että ylivoimaisesti suurin osa salolaisista haluaa muuttaa tulevaisuutta ja mielellään hyvään suuntaan. Minä ainakin haluan. Osaamiskeskus on potentiaalinen vaihtoehto tällaiselle kehitykselle. Olen koko valtuustokauden valitellut sitä tosiasiaa, että kunnallishallinnon kyvyt luoda yksityisiä työpaikkoja ovat hyvin rajalliset. Julkisia työpaikkoja voi luoda, mutta siinä taas ei ole mitään järkeä. Niitä pitäisi sen sijaan vähentää.

Yksi väite osaamiskeskuksesta on, että se maksaisi vuosittain huomattavia summia veronmaksajille. Ei pidä paikkaansa. Alkupääoma yhtiössä on 12,5 miljoonaa euroa. Siitä kiinteistön ostohinta on 5,5 miljoonaa. Salo ostaa, jos ostaa, yhtiöstä reilun kolmanneksen 4,5 miljoonalla eurolla ollen näin suurin yksittäinen yhtiön omistaja. Mitään velvoitetta lisäpanostuksiin ei ole. Vuosittain ei mene latiakaan enempää kaupungin investointi- tai käyttömenokassasta. Kiinteistön arvon ja koko yhtiön pääoman (12,5 miljoonaa euroa) välinen summa jää yhtiön kassaan kattamaan alkuun kertyviä tappioita. On täysin normaalia, että mikään suuremman luokan yhtiö ei tee voittoa heti.

Olen nähnyt yhtiön tuloslaskelmaennusteen. Se ei ole julkinen, mutta se on realistinen. Se on yksityisten sijoittajien kanssa tehty ja toimivaksi todettu. Sillä skenaariolla yhtiö alkaa tuottaa voittoa noin 4-5 vuoden kuluttua. Se on lyhyt aika liike-elämässä. Huomioitavaa on, että tänäkään aikana ei Salolta ole kulunut yhtään enempää investointi- tai käyttömenorahaa kuin tuo mahdollisesti sijoitettava 4,5 miljoonaa. Tähän yhtiön skenaarioon on laskettu mukaan yhtiön maksamat verot ja kiinteistön käyttökustannukset. Joillain palstoilla on virheellisesti annettu ymmärtää, että käyttökustannukset lähtisivät veronmaksajilta vuosittain. Höpö, höpö.

Miksi puhun koko ajan investointirahasta? Siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, että kyse ei ole kaupungin käyttömenoista. Varhaiskasvatuksen, vanhuspalveluiden, opetuksen tai muun vastaavan vertaaminen tuohon summaan on vähän kuin vertaisi yhtiön tekemää investointia siihen, että se olisi työntekijän palkasta pois. Vertaus ei siis ole tästä maailmasta. Jos kuljetusliike ostaa uuden jakeluauton, maksaako tyntekijänä oleva kuski sen?

Kaupunki on sijoittajista se, joka saa ensimmäisenä korjata mahdollisia hedelmiä, jos työpaikkoja syntyy. Työstä maksetaan veroa valtiolle ja kunnalle, nääs. Näitä verotuloja ei tietenkään ole laskettu IoT-yhtiön kassaan, koska ne tulevat suoraan kaupungin käyttömenoihin - huom. käyttömenoihin. Näillä rahoilla ostetaan sitten vaikka optus- ja vanhuspalveluita.

Monesti kysytään, mikseivät tilat ole jo täyttyneet. Siksi, koska Microsoft vuokraa vain huomattavan tilan kerrallaan – esimerkiksi kokonaisen toimistokerroksen. Kuka pienyrittäjä, saati yksinyrittäjä, sellaista tarvitsee? Ei kukaan. Se on rajoittanut huomattavasti yritysten hakeutumista ”kampukselle”.

Miksi sitten joku yksityinen sijoittaja ei osta koko roskaa ilman kaupungin osallistumista? Siksi, koska Microsoft myy yleishyödylliselle taholle (Salo) tilat pilkkahintaan (5,5 miljoonaa euroa). Verotusarvo on tällä hetkellä 68 miljoonaa. Jenkeissä on tapana tehdä tällaisia ”yhteisvastuullisia” kauppoja ja putsata omaatuntoa sillä. No, sehän käy meille. Ilman Salon osallisuutta hinta olisi aivan eri.

No miksi asialla on niin kiire? En ole huomannut kiirettä. Neuvotteluita on käyty kauan ja onhan tässä ollut valtuutetuilla kuukausikin aikaa tutustua asioihin. Aivan normaali päätöksentekoaikataulu. Vertailuna voisin sanoa, että eduskunnassa esimerkiksi suurenvaliokunnan asialistalle lisätään asioita vielä samana päivänä, kun kokous on. Joskus siitä on pientä narinaa, mutta kuukausi olisi jo luksusta.

Asiassa ei ole myöskään mitään erikoista salailua. Kun raha vaihtaa omistajaa ja sillä luodaan yhtiö, on aivan normaalia, että tiettyjä liikesalaisuuksia vaaditaan pidettäväksi suurelta yleisöltä. Valtuutetuilla on kuitenkin tieto sopimuksista, joita on viilattu koko ajan. Mahdollisesti tulevaan sopimukseen on kirjattu laaja tiedonsaantioikeus. Yhtiöjärjestys on mielestäni Salon kannalta edullinen. Ja korostan tässä kohtaa, että sopimuksessa nimenomaan sanotaan, että latiakaan ei tarvitse laittaa lisää yhtiön pääomaan.

Miksi kaupungin olemassa olevia tyhjiä tiloja ei ensin täytetä? Noh, hölmömpikin ymmärtää, että esimerkiksi Rekijoen koulun tyhjiin tiloihin tuskin saadaan yrittäjiä. Tilat ovat Microsoftilla ensiluokkaiset juuri IoT-keskuksen perustamiseen.

 

ihmisten verkosto luo työpaikkoja

Teollinen internet tai esineiden internet on globaalisti biljoonabisnes lähitulevaisuudessa, kuten ystäväni Tapio Äyräväinenkin kirjoitti vähän aikaa sitten. On tyhmää, jos emme ole mukana. Verkosto on tärkeämpi osa kehitystä kuin moni ehkä ymmärtää. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi Yhdysvaltojen Piilaaksossa, Silicon valleyssä, on keskittyneenä maan it-osaaminen. Verkosto on myös fyysistä kanssakäymistä, vaikka olisi kuinka laaja laajakaista töpselin päässä. Ajatusten spontaani törmääminen luo kehittävän alustan ja kehitys vetää puoleensa niitä, jotka haluavat kehittyä. Voiko tuota tuon yksinkertaisemmin sanoa – en tiedä.

Teen aina päätöksiä pragmaattisesti. Suhtauduin alussa skeptisesti tähän hankkeeseen. Olen kuitenkin tällä hetkellä erittäin vakuuttunut siitä, että Salon kannattaa olla mukana. Tämä on ehkä viimeinen mahdollisuus kehittää joitain yksittäisiä työpaikkoja suurempaa Salossa niin, että me itse olemme mukana luomassa niille jalansijaa. Aiesopimuksia on paljon ja varovasti liikesalaisuuksia paljastamatta haluan kertoa, että näkymät ovat jo vuonna 2017 valoisammat kuin julkisuudessa on voitu paljastaa.

Katsokaa eteenpäin. Minä haluan nähdä Salossa vielä toivoa. Olen sen kyllä itsekin melkein menettänyt aika ajoin, mutta tässä hommassa on ideaa. Äänestän siis 19.12. valtuustossa IoT-keskuksen investoinnin puolesta.

3 kommenttia . Avainsanat: Salo, osaamiskeskus, IoT-keskus, valtuusto

Anna heille anteeksi

Tiistai 27.9.2016 klo 11:01 - Heikki Tamminen

Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Tämä lause tulee mieleen, kun seuraa julkista keskustelua ja siitä kirvonneita toimenpiteitä.

Nyt palkataan nettipoliiseja, lisätään verkkovalvontaa, vaaditaan vihapuhetta tilille, halutaan laki estämään rasistinen toiminta ja ajattelu, etsitään kytköksiä yhdistysrekistereistä ja niin edelleen.

Aamu-tv:n jälkiviisaissa joku tiesi, että joka seitsemäs suomalainen on rasisti ja kannattaa rotuideologiaa. Maahanmuuttajien tekemistä henkirikoksista ei saa puhua samaan aikaan kuin suomalaisten tekemistä - toisen hengellä saa tehdä politiikkaa. Uutisissa kerrotaan, kuinka Tanska oli joskus liberaali ja humaani maa. Siis oli. Ei ole enää, koska mamu-politiikka on kiristynyt. Nettipoliisien pomokin oli saatu telkkariin puhumaan vihapuheen kitkemisen tarpeesta.

Lista on loputon. Kaikki tämä on vuorokauden saldo.

Kehitys on sairas.

Ajatuspoliiseja, sananvapauden rajoittajia, media levittää oikeaa mielipidettä ja väärästä rangaistaan. Kuulostaako tutulta? DDR, Neuvostoliitto, Natsi-Saksa, Pohjois-Korea...

En ole rasisti. Aika harva on. Ongelma on siinä, että jonkun mielestä olen pelkästään siksi, että en halua maastani maailman sosiaalitoimistoa tai maata, jossa autojen polttaminen on arkipäivää. Ei - se ei tee minusta rasistia.

Jos kuitenkin lainsäätäjä ja tuomiovalta tulkitsee asiaa kuten Neuvostoliitossa tulkittiin valtion vastainen toiminta, niin häkkihän tässä heilahtaa yhdelle jos toiselle.

Mielipidevankilanko haluat tästä maasta?

Minä vaikutan demokratian keinoin, jos vaikutan. Niin tekevät kaikki, jotka tunnen. Siitäkö tulevaisuudessa rangaistaan? Ihmiset ovat hulluja.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomen tila on kriittinen

Torstai 14.1.2016 klo 14:00 - Heikki Tamminen

Julkaistu Perniönseudun lehdessä 14.1.2016.

Suomi on jatkuvasti entistä suuremmissa vaikeuksissa. Työttömiä on kaiken maailman kurssilaiset mukaan luettuna puoli miljoonaa. 

Samaan aikaan rajoilta vuotaa laittomasti Euroopassa liikkuvia kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa. Palveluista ja etuuksista joudutaan tinkimään ja toisaalta yhdelle ihmisryhmälle antamaan koko ajan enemmän.


Työn kuluja Suomessa ollaan laskemassa. Se on sisäinen devalvaatio, jolla haetaan myös hintatason madallusta. Toimenpide on kipeä, mutta maailmalta siitä on hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä, esimerkiksi Irlannista. Se, miksi sisäiseen devalvaation joudutaan, johtuu pitkälti siitä, että Suomi on euromaa. Suomi ei voi devalvoida valuuttaansa. Eurojäsenyydestä voitte kiittää tiettyjä puolueita, joita ei tarvinne erikseen mainita.


Valitettavasti sisäinen devalvaatio täytyy hoitaa sanelemalla. Tästä voi kiittää esimerkiksi AKT:n kaltaista änkyräjärjestöä, joka uhkaa sulkea viennin heti, jos kokevat asemansa uhatuksi. Vastuutonta, sanoisin.


Oli miten oli, tavoitteena on työpaikkojen luominen. Absoluuttisen työpaikkamäärän kasvattaminen lienee mahdollista, mutta suhteellista työttömyyttä on vaikea kitkeä, kun maahan saapuu kymmeniä tuhansia erittäin huonosti työllistyviä henkilöitä, jotka suurella todennäköisyydellä jäävät yhteiskunnan eläteiksi.


Esimerkiksi Irakista ja Somaliasta tulleiden työllisyysaste on tällä hetkellä 23 prosenttia. Tässä ovat mukana myös he, jotka ovat olleet Suomessa jopa 20 vuotta.
Pelkkä suomalaisten tai ulkomaalaisten työllistyminen ei ole ongelma. Ympäri Eurooppaa leviää myös turvallisuusuhka, jota naivisti on vähätelty.


Pariisin hirmuteot olivat pitkälti turvapaikanhakijoiden tekosia kuin myös Kölnin organisoidut seksuaalirikokset. Suomessa ollaan kuitenkin eniten huolissaan katupartioista, joissa joillain saattaa olla tuomio rikoksesta. Jo on aikoihin eletty. Yhdenkään ”partion” en ole kuullut syyllistyneen rikokseen, mutta sitä useamman turvapaikanhakijan olen.


Suomessa tarvitaan isänmaallista asennetta, jotta kurssi kääntyy. Valittaa saa ja pitääkin, jos kohtelu tuntuu liian epäoikeudenmukaiselta, mutta jos ei tee muuta kuin valita, pitää katsoa peiliin. On silkka fakta, että jokainen tässä maassa joutuu jostain luopumaan, on se sitten lomapäivä tai muu etuus. Kuitenkin uskallan väittää, että asumme hyvässä maassa jatkossakin niin, että hyvinvointi on mahdollista ja palvelut pelaavat.


Se ristiriita, että otamme omiltamme ja annamme toisille, jotka eivät sopeudu edes länsimaiseen kulttuuriin, syö minua joka päivä. Siltä omatuntoni ei jätä rauhaan, vaikken minä asiasta päätäkään. Uskon, että suomalainen on valmis talkoisiin, mutta tuntee suurta epäoikeudenmukaisuutta juuri tästä.


Nykyisen kaltaisen turvapaikanhakutulvan mahdollistamisen motiiveja voi olla vain yksi. Se on halpatyövoima. En keksi mitään muuta syytä. Suomessa ei sellaisia markkinoita tarvita, ja jos työvoimasta puhutaan, niin tulijat ovat juuri niistä maista ja kulttuureista, joissa ei valtavia työhaluja näytä olevan.


Jos nykyinen kehitys jatkuu, lakkaa Suomi olemasta. Rohkaisen kaikkia kantamaan osansa ja sanomaan ajatuksensa maan tilanteesta. Painetta pitää saada.


Vaikka hallituksen toimenpidelistat ovat hyviä, ne ovat siirtolaistulvan osalta täysin riittämättömiä. Keväällä alkaa taas siirtolaisbuumi, joten siihen mennessä on saatava konkretiaa. 


Heikki Tamminen
kaupunginvaltuutettu (ps.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikahakijat, talous, työllisyys

Vastaanottokeskus Saloon?

Keskiviikko 19.8.2015 klo 11:06 - Heikki Tamminen & Tapio Äyräväinen

Julkaistu Salon seudun Sanomien mielipidepalstalla 19.8.2015

 

Suomen Punainen Risti kaavailee perustavansa noin 200 paikkaisen vastaanottokeskuksen Halikon sairaalan tiloihin. Tilat omistaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jonka kanssa neuvotteluja on tietojemme mukaan käyty. Salon kaupungilla ei vastaavia tiloja ole. Mikäli SPR ja VSSHP pääsevät asiasta sopimukseen, ei kaupungilla ole asiaan sanottavaa, vaikka uutisoinnin mukaan Maahanmuuttovirasto aikoo kysyä Salon kantaa asiaan (SSS 14.8.2015).

Hyviä puolia perustellaan sillä, että valtio maksaisi kulut ja että alue saisi työpaikkoja, kun palveluita ostettaisiin Salolta ja alueen yrittäjiltä. Tällainen perustelu kertoo äärimmäisen huonosta julkisen talouden tietämyksestä, sillä jokainen keskuksen käyttämä euro on julkista rahaa. Julkinen raha on veromaksajien rahaa riippumatta siitä, tulevatko ne valtiolta vai kunnalta. Valtio maksaa kulut kolmen vuoden ajan ja sen jälkeen kuluista vastaisi Salo. Salon taloudellinen tilanne ei kestä tätä rasitusta.

Maahanmuuttovirastolla on kädet täynnä töitä, sillä hakijoiden määrä on valtava. Ylivoimaisesti suurimmat ryhmät tulevat Irakista ja Somaliasta. Viime vuonna hakijoita kirjattiin yhteensä 3 651 henkeä. Elokuussa tänä vuonna tuo määrä ylitettiin jo reilusti. Valtaosa hakijoista on työikäisiä miehiä. Määrä on kasvanut siis räjähdysmäisesti.

Viranomaiset painostavat valtiota antamaan lisää rahaa ja kuntia perustamaan vastaanottokeskuksia erittäin hatarin perustein. Suomi on kirjaimellisesti Ruotsin tiellä, josta ei näytä olevan paluuta.

Turvapaikanhakijoita ei tule sekoittaa pakolaisiin, joille Suomella on kiintiö. Tällä hetkellä laitonta siirtolaisuutta, joihin suuri osa turvapaikanhakijoista lukeutuu, ei voi estää. Siksi on tehtävä politiikkaa, joka ei houkuttele laittomasti maahan pyrkiviä alueelle. Tanskassa tämä on jo toteutettu leikkaamalla sosiaalitukia ko. henkilöiltä. Suosittelemme Suomelle samaa.

Humanitäärisen maahanmuuton positiivinen perustelu työllisyysluvuilla tai vaikutuksilla kansantalouteen on ehkä suurin ”muunneltu totuus”, jota käytetään. Edellä mainitsimme, että ylivoimaisesti suurimmat turvapaikanhakijaryhmät ovat Somaliasta ja Irakista. Suomen Perustan tutkimuksen mukaan heidän nettovaikutuksensa julkiseen talouteen on maahanmuuttajaryhmistä ylivoimaisesti heikoin. He eivät työllisty ja saavat paljon tulonsiirtoja.

Suosittelemme lukijaa etsimään käsiinsä myös Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen teettämän selvityksen Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Siitä käy ilmi, että nämä ryhmät ovat yli 1 000 prosenttisesti yliedustettuja seksuaali- ja väkivaltarikoksissa.

Lyhyestä virsi kaunis. Vastustamme Saloon kaavailtavan vastaanottokeskuksen perustamista. Sen hyväksyminen siunaisi löyhän ja vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan. Suomen on oltava edelläkävijä valikoivassa maahanmuutossa, jossa Suomeen tullaan vain työn tai rakkauden perässä.

Heikki Tamminen

Kaupunginvaltuutettu (ps.)

Tapio Äyräväinen

kaupunginvaltuutettu (ps.) 

Kommentoi kirjoitusta.

Salon maahanmuuton kustannukset noin 3,1 miljoonaa euroa

Maanantai 10.8.2015 klo 10:39 - Heikki Tamminen

Olen unohtanut informoida täällä teitä siitä, että Salon Perussuomalaisten aloite maahanmuuton kustannusten selvittämiseksi on tuottanut tulosta. Virkamiesarvio on noin 3,1 miljoonaa euroa. Tästä puuttuu luonnollisesti mm. harkinnanvarainen toimeentulotuki, koska sitä on lain puitteissa mahdoton yksilöidä. Jutusta käy ilmi, että jostain syystä Suomessa juuri tämä kustannuserä on hankala laskea, vaikka yleensä täällä tiedetään, jos naapuri pieraisee.

Olen yllättynyt, että selvitys tuotti noinkin korkean luvun. Salon tilanne on äärimmäisen vaikea, joten viimeistään nyt myös maahanmuuttajien palvelut on otettava säästökohteeksi. Tähän ei ole ennen suostuttu (ehdotettu kyllä on). Pyhään lehmään on nyt kajottava. Työ ei jää tähän.

Huomioitavaa on, että kyse on siis kaupungin netokustannuksesta (3,1 Me). Siihen ei ole laskettu koko yhteiskunnan kuluja. Valtio korvaa kunnile leijonan osan maahanmuuton aiheuttamista kustannuksista. Tämä laskelma on tehty 77 humanitäärisin perustein Salossa asuvien pohjalta. 

Kokonaiskustannus on taustalaskelmien perusteella 9640 euroa per lätty, per vuosi. Tässä ovat mukana valtion korvaamat menot, jotka ovat veronmaksajien rahoja siinä missä muutkin. Kokonaiskustannus (kunta + valtio) Salon osalta on reilut 10 miljoonaa virkamieslaskelman pohjalta.7.jpg

mm-kulut-Salo.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Silminnäkijänä Kosin saarella

Maanantai 10.8.2015 klo 9:59 - Heikki Tamminen

Vietin puolitoista viikkoa lomaa Kosin saarella, joka sijaitsee Egeanmerellä vain kivenheiton päästä Turkin mantereelta. Silmiini osui ennen lomaa uutisia siitä, kuinka laittomasti Eurooppaan tulevat käyttävät Kosin saarta kauttakulkupaikkana. Kumiveneellä on kohtuullisen helppo kulkea pari kilometriä Turkin puolelta EU:n puolelle.

Paikallinen pariskunta kertoi, että joka aamu uusi porukka on rantautunut, kun he kävelevät rantakatua varhain. Jälkiä ainakin löytyi hylätyistä kumiveneistä pelastusliiveihin, joten tarinaa voidaan pitää melko luotettavana.

Laittomia siirtolaisia näkyi katukuvassa useasti, oikeastaan koko ajan, ellen sitten ollut hotellilla, joka oli hieman syrjempänä keskustasta. Keskustassa he majoittuivat puistoon lähelle viranomaispalveluita. Koko aikana näin vain pari kerjäläistä, jotka olivat lähinnä samoja naisia lapset sylissään. Hekään eivät olleet esimerkiksi Syyriasta, vaan romaneja tuttuine kaavoineen.

Puiston leirielämä näytti leppoisalta. Silmäilyjen mukaan uskallan väittää, että noin 80-90 prosenttia henkilöistä olivat 18-40 vuotiaita miehiä. Minkäänlaista hätää en havainnut. He nukkuivat auringon alla puiden varjossa, mutta en näe sitä kovin epäinhimillisenä piirteenä, kun päivälämpötila on 25-35 astetta ja vettä näytti olevan. Sammuneet ruotsalaisteinit näyttivät paljon ryytyneemmiltä. Myös älypuhelimet kuuluivat osalla varustukseen.

Jostain syystä eräänä aamuna puisto oli tyhjä ja se oli rajattu punavalkoisella nauhalla. Myöhemmin samana päivänä virastotalolta lähti pitkä letka ko. henkilöitä. Tässä letkassa en nähnyt yhtään naista tai lasta. Ehkä he saivat seuraavan sijoituspaikan – en tiedä.

Myönnän kyllä, että Kosin saarella ko. henkilöistä ei ollut mitään vaaraa tai suurempaa haittaa ainakaan minulle. Minä olen huono tuntemaan sellaisia tuntemuksia muutenkaan, mutta ymmärrän, jos joitain jännittää illalla kävellä pitkien katseiden saattelemana leirien läheltä.

Kertaakaan en nähnyt, että laittomasti maahan tulleita olisi kohdeltu jotenkin huonosti. He hengailivat ja liikkuivat siinä missä paikallisetkin. Puheet kylmästä vastaanotosta ovat siis niin sanottua skeidaa. Eurooppa on sivistynyt, eikä vääräuskoisia lynkata. 

Summa summarum: Miksi nämä henkilöt eivät ole kotimaassaan rakentamassa, vaikka asein, parempaa yhteiskuntaa? Kuten totesin, heistä ylivoimainen enemmistö on hyväkuntoisia miehiä. Kun Suomessa sodittiin, karkurit ammuttiin. Olen valmis auttamaan naisia ja lapsia. Suomessa naisetkin jäivät hoitamaan kotia aikanaan.

Empiirinen tutkimusmatkani osoitti oikeaksi sen, mikä on ollut suhtautumiseni ennenkin; ei ole mitään tarvetta jakaa laittomia siirtolaisia Eurooppaan tai ylipäätään päästää heitä Euroopan rajan yli, vaikka he hakisivat turvapaikkaa. Australian nollalinja on oikea linja myös Eurooppaan.

Yhteiskunnat eivät kehity lähtemällä vaan jäämällä. 

Mitä tulee Kreikan finanssikriisiin, sellaista en havainnut, eikä se paikallistenkaan mielestä vaikuta saaristossa, jossa on turisteja.  

Kommentoi kirjoitusta.

Otetaan vain yksi taakka

Perjantai 26.6.2015 klo 12:26 - Heikki Tamminen

Mitä viime yönä Eurooppa-neuvostossa oikein päätettiin? Päätettiin jakaa yhteensä 60 000 pakolaista tai laitonta siirtolaista EU-maiden kesken pois lukien Unkari ja Bulgaria.

Maakohtaisista määristä ei päätetty vaan sovittiin, että se perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämä on myös Suomen uuden hallitusohjelman mukainen linjaus. Kyseessä on siis käsitykseni mukaan juridisesti vain herrasmiessopimus.

Paperittomien eli laittomasti Eurooppaan tulleiden kohdalla ollaan edelleen, ainakin uutisoinnin mukaan, tiukkoja. Se on oikein. Ennen asianmukaista selvitystä ei ole asiaa mihinkään. Toivottavasti tämä pitää.

Sisäministeri Orpo kommentoi Ylellä, että ”Suomelle lankeavaa taakkaa on vaikea arvioida”. Orpo on oikeassa siinä, että kyseessä on taakka. Uutisia ja tiedotteita lukiessani jäi kuitenkin vahva käsitys, että hän on väärässä siinä, ettei taakan määrä voi arvioida.

Kuten edellä totesin, neuvosto yksimielisesti päätti, että maakohtainen taakka perustuu vapaaehtoisuuteen. Suomi ei ole poikkeus. Ehdotan kiintiöksi, koska herrasmiessopimusta voitaneen kuitenkin kunnioittaa, yhtä pakolaista.

Tilanne on, kuten lukija huomaa, todella sekava. Pandoran lippaan aukaiseminen tökkii, mutta näyttää huolestuttavasti siltä, että se avataan.

Turvapaikanhakijoiden määrä on räjähtämässä käsiin. Tämän vuoden ennuste on tällä hetkellä 8000 henkeä. Oma ennusteeni on, että se kasvaa vielä. Viime vuonna heitä oli 3651 (Maahanmuuttovirasto).

Valitettavasti hallitusneuvotteluissa ei löytynyt konsensusta pakolaiskiintiön laskemiseen ja demokratiassa on tehtävä kompromisseja. Nyt onkin tehtävä töitä sen eteen, ettei Suomi ole houkutteleva kohde hakea turvapaikkaa. Muuten tämä tie on Ruotsin tie – katastrofi.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »