Turvattomuus lisääntyy, lintukoto on kadonnut

Torstai 7.1.2010 klo 16:41 - Heikki Tamminen

Kuten kaikki jo tiedämme, vuosi vaihtui varsin ikävissä merkeissä kauppakeskus Sellon ampumatapausten vuoksi. En ota tässä enää enempää kantaa Ibrahim Skhupollin tekemisiin, mutta yleisellä tasolla haluan puhua turvattomnuudesta ja kadotetusta luottamuksesta kanssakulkijaan.

Suomi on ollut tunnettu turvallisuudestaan, ja jotenkin tuntuu, että ihmisten mieleen on edelleen iskostautunut kuva pohjoismaisesta lintukodosta, jossa vain "jokunen hullu" tekee rikoksia. Asia on kuitenkin hyvin valitettavasti muuttunut kriittisesti. Enää emme voi missään nimessä puhua Suomesta sellaisena rauhan ja turvallisuuden tyyssijana, mitä mielikuvat voivat harhaanjohtavasti tehdä.

Rikosten määrä on mm. lakimuutoksen, joka estää sakkovankeuden, myötä kasvanut huolestuttavasti. Tämä lakimuutos oli ehkä tämän hallituskauden typerimpiä, jos minulta kysytään. Lakimuutosta puolustellaan sanomalla: "Kyllä ne sakot joskus ulosmitataan". Totuus on kuitenkin, ettei näillä taparikollisilla, tai narkomaaneilla ole nyt, eikä tulevaisuudessa omaisuutta, eikä tuloja, joista ulosmitata mitään. Vain naivi ja typerä ihminen voi kuvitella, että näitä rikollisen elämäntien valitsijoita liikuttaisi mitenkään sakkorangaistus.

Maahanmuutto ja kuriton yhteiskunta ei helpota asiaamme. Yhteiskuntamme ei aseta rajoja enää omille, saatika muiden maiden kansalaisille. Niinsanottuun kotouttamiseen pitäisi pikaisen suomen kielen opettamisen lisäksi lisätä Suomen oikeus- ja kulttuuriopintoja. Ilman yhteistä säveltä, kuten olemme jo nähneet kantapään kautta, emme pysty auttamaan itseämme, emmekä maahanmuuttajia. Kova karsiminen turvapaikanhakijoissa, sekä pikakäännytykset olisivat todellisten pakolaisten turva.

Suomalaisen kantaväestön "veljeys" vähenee päivä päivältä, kun yhteiskunta opettaa lapsesta asti palvomaan monikulttuurisuutta ja äärimmäisyyksiin vietyä yksilöllisyyttä. Tämä jättää ns. "tavisnuoren" jalkoihin, ja aiheuttaa mm. yhä raaemmaksi mennyttä koulukiusaamista. Enää emme kysy lähimmäisen tarpeita, vaan varsinkin nuori sukupolvi tuiottaa vain omaan napaansa. Tämä kaikki on monikulttuurisuuden, ja yksilön palvomisen tulosta. Monokulttuurissa tavallinen esim. Suomalainen on rinnakkain kaikkien kanssa, ja kulttuuri kukoistaa ottaen kuitenkin oppia ja pitämällä yhteyttä maailmaan. Monokulttuurisuus ei ole eristäytyneisyyttä. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa kaikki hyvät, ja varsinkin huonot piirteet kaikista kulttuureista sekoitetaan, ja saadaan varsinainen sekametelisoppa! Suomalaisuus on Suomesta ja kuuluu meille. Kunnia kaikille kulttuureille, mutta minä haluan elää aatteitteni ja arvojeni kanssa rauhassa. Miksi me olemme jopa velvollisia oppimaan vierasta, ja tinkimään omista jaloista tavoistamme, kun esim. muslimille tällaisen menettelyn ehdottaminen päinvastaisesti olisi "rasistista herjausta, ja Muhametin pilkkaa.