Maatalouden alasajo

Keskiviikko 11.11.2009 klo 17:08 - Heikki Tamminen

Jo pitkään Suomen päättäjät ovat EU:n tuella hajoittaneet kotimaista yrittäjyyttä puhtaimmillaan, eli maatalouttamme. Kukaan ei ole puhunut kansalle niistä huonoista päätöksistä, joita tämäkin hallitus on tehnyt maatalouden yrittäjän epäonneksi. Suomalainen maatalous on moninainen ala puhtaan ja terveellisen ruoan puolesta. Tätä tärkeätä voimaa poistetaan maastamme kovaa vauhtia kannattamattomana. Tämän tekee EU:n vääristynyt elintarvikekauppa ja -tuotanto, kustannusten ja verohelpotusten maksattaminen alkutuottajalla sekä ajattelemattomat yhtiökaupat, kuten Kemira Growhow:n myynti Norjaan Yara:lle vuonna 2007.

Growhow:n myynti Norjaan Yara:lle oli katastrofi, enkä henkilökohtaisesti ymmärrä mitä kaupalle siunauksensa antaneet ministerit esim. Häkämies sekä Pekkarinen ovat ajatelleet? Ei taas ajateltu nokkaa pidemmälle. Kauppaa perusteltiin aikoinaan sillä, että se luo vakaan perustan Suomalaiselle lannoitehankinnalle, ja tuo koko Eurooppaan vahvan tekijän ja markkinavoiman. Miksi Kemiran osaomistuksen pitäminen Suomessa olisi ollut epävakaata? Tämä kaupan jälkeinen ”vakaus” toi Yara:lle miltei 100%:n monopoliaseman Suomen lannoitemarkkinoilla, sekä yli neljänneksen nousun maatalouden lannoitekuluihin! Kilpailuvirasto ja EU-komissio antoivat kumpikin luvan tälle monopolille vain faktojen puutteessa. Kemira Growhow:n myyntihinnassa puhutaan valtiollisessa mittakaavassa ”nappikaupasta”. Valtion osuus myytiin hieman yli 200 miljoonalla eurolla. Lisäksi kaupan päälle Norjalaisille annettiin kaksi fosforimalmiota. Toinen näistä, Sokli on arvioitu jopa miljardien arvoiseksi, lannoitteiden suuren kysynnän kasvun, ja epätavallisen rikaspitoisen raaka-aineen vuoksi.

Maanviljelyn kustannukset ovat nousseet vuodesta 2007 roimasti, mutta toisessa päässä myös alkutuottajan katetta on supistettu. Viljan hinta on romahtanut, kuten myös kysyntä. Maailman markkinat eivät vedä, ja välivarastomme täyttyvät. Jotta viljelijä saa edes oman leipänsä, on hänen pakon edessä kuitenkin myytävä pilkkahintaan. Ruoan alv:n aleneminen ei ole auttanut asiaa, koska sekin tullaan helposti ottamaan alkutuottajan kukkarolta. Näemme vuoden sisään, onko kuluttajille todellista hyötyä tästä alennuksesta, tuskin. Usein kauppiaan kate on vakio, tuottajan ei. Tähän tulisi pikaisesti puuttua pakkokeinoin, joilla turvataan maatalouden selviäminen.

Maatalous Suomessa ei ole vain kunnia-asia. Kyse on puhtaasta, ravintorikkaasta ja turvallisesta ruoasta. Espanjan vihanneksissa ja Puolan lihassa eivät näma näkökohdat toteudu. Ulkomaisien valmistuotteiden, sekä raaka-aineiden alkuperä on yleensä hämärä, sekä ne tehoviljelyn ansiosta köyhdyttävät ja saastuttavat paikallista maata. Näin myös ravintoarvo on kyseenalainen.

Suomen maanviljelyn ekologisesta jäljestä jaksetaan jauhaa, mutta olemme hyttysen ”kasa” saharassa, kun katsomme eteläisien ja muidenkin maiden maanviljelyn aiheuttamaa ekologista rasitusta.. Miksi tuomitsemme ja rankaisemme omiamme, joiden toiminta on ekologisesti täysin kestävää. Vastuulliset tulee etsiä sieltä, missä sillä on merkitystä, ei Suomalaisen työn tekijöistä. Saasteistaan tulee vastata sen, joka niitä tuottaa.