Lissabonin sopimus ja EU Lissabonin sopimus on EU:n perustuslain kaaduttua laadittu vastaava sopimus, joka edistää vahvasti EU:n liittovaltiokehitystä, sekä heikentää pienen jäsenmaan mahdollisuutta päättää omista asioistaan.
Sopimuksen voimaan tullessa, päätöksenteko EU:ssa tehtäisiin määräenemmistöpäätöksillä, jossa Suomen kansalla olisi pienenä valtiona hyvin vähän sanottavaa. Suomi joutuu jo nykyisellään tyytymään EU:n osin jopa järjettömiin päätöksiin ja määräyksiin, jotka ovat kaukana käytännön järjestä Suomessa. Päätöksethän tehdään suurelta osin keskieuroopan tarpeisiin. Suomen itsetekemät ulkomaan sopimukset ovat EU:n kaadettavissa, jos sopimus astuu voimaan. Irlannissa asiasta järjestettiin kansanäänestys, ja sopimus kaatui. EU sai nenilleen, mutta ei luovuta. Irlannissa äänestytetään sopimuksesta uudelleen, jotta kaikki jäsenvaltiot nöyrtyisivät EU:n tahtoon! EU haluaa liitovaltiolleen diktatuurin ja suuren toimintavallan jäseniensä kesken. Jokaisen maan komissaarin tulisi päättämään komission puheenjohtajaksi valittu henkilö kolmesta maan itse asettamasta ehdokkaasta. Komissaarilla pätevyysvaatimuksena luetellaan mm. sitoutuneisuus "euroopan asiaan". Jokainen voi päätellä mitä tämä tarkoittaa; EU ei päästä komissioon eriäviä mielipiteitä edustavia, EU:n liitovaltiokehitykseen kielteisesti suhtautuvia henkilöitä.
Lissabonin sopimus on suora kopio EU:n perustuslaista, joka kaatui vuonna 2005 kansanäänestyksessä Ranskassa ja Hollannissa. Lissabonin sopimuksesta ei siis kansanäänestystä näissä maissa järjestetty! Irlanti ei ratifioinut Lissabonin sopimusta kansanäänestyksessä ja nyt EU järjestää suoraa propagandaa syöttämällä uudet vaalit, koska tulos ei aikaisemmin ollut mieleinen. Jokainen päättelykykyinen ihminen haistaa, kuinka tässä käy. Sanokaa jyrkkä ei EU:n liittovaltiokehitykselle, ja iso kyllä itsenäisen Suomen itsemääräämisoikudelle! Kansan ei annettu asiasta äänestää, joten ottakaamme kantaa näin, jotta kansan mielipide tulee tietoon. Adressi aiheesta: http://www.adressit.com/lissaboninsopimus Heikki Tamminen
Kenen joukoissa seisot?Otsikon mukaisesti nimetty Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) raportti suomalaisten asenteista EU:ta ja muuta maailmaa kohtaan sisältää perussuomalaisittain varsin rohkaisevia tutkimustuloksia. Raportin mukaan suomalaisten kielteinen suhtautuminen Euroopan Unionia kohtaan on kasvanut ja myönteinen suhtautuminen vähentynyt. Vuonna 1996 Euroopan Unioniin suhtautui kielteisesti 26 prosenttia suomalaisista, kun vuonna 2008 siihen suhtautuu kielteisesti jo 35 prosenttia. Mikä mahtaa olla syynä suomalaisten kasvavaan EU-kielteisyyteen? Raportin mukaan tärkeäksi syyksi tunnistettiin EU:n tuomat säännöt ja normit, joita emme tarvitse, mutta meidän on pakko niitä kuitenkin noudattaa. 79 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että EU on tuonut meille liian paljon normeja tai säännöksiä, joita emme tarvitse. 66 prosenttia oli sitä mieltä, että EU:n jäsenmaksut ovat liian korkeat hyötyihin nähden.
Evan raportti herättää mietteitä. Olemmeko sitten saaneet EU:ssa mitään sellaista, mitä emme olisi voineet saada EU:n ulkopuolella? Merkittävimpänä argumenttina EU:n puolesta on esitetty, että EU:hun liittymisen myötä muun muassa vapaakauppa on mahdollistanut Suomen talouskasvun. On kuitenkin huomattava, että tämä sama etu olisi voitu saavuttaa myös EU:n ulkopuolella kuulumalla vuonna 1992 perustettuun Euroopan talousalueeseen (ETA). ETA takasi ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaan liikkumisen Euroopassa samalla tavalla kuin EU. Toisena argumenttina on tarjottu eurovaluuttaan siirtymisen myötä saavutettua raha- ja talouspoliittista vakautta. Esimerkiksi Ruotsin kilpailukyky ei ole heikentynyt, vaikka se on jättäytynyt eurovaluutan ulkopuolelle. Lopputuloksena on, että suuri osa EU:n hyödyistä olisi voitu saavuttaa ilman jäsenyyttäkin. Jäsenyydestä on selkeitä haittoja. Nykyisin jo 80-90 prosenttia Suomea koskevasta lainsäädännöstä päätetään Brysselissä. Samalla myös Suomen tämänhetkisiä omia lakeja muutetaan vastaamaan EU:n lakeja. Nykyisen ulkoministerimme tekemän arvion mukaan noin 80 prosenttia eduskunnan tekemästä työstä on Suomen lakien muuttamista vastaamaan EU:n lakeja. On loogista, että itsenäisyys vähenee, kun sitä luovutetaan pois. Mitä kauemmas ylikansallisille tahoille päätäntävaltamme karkaa, sitä kauempana se on suomalaisten käsistä.
Kohti EU-vaaleja
Vuonna 1999 ainoastaan 31 prosenttia Suomen äänioikeutetuista kävi äänestämässä EU-vaaleissa. Vuonna 2004 äänestysprosentti hieman kasvoi, mutta jäi silti vaivaiseen 40 prosenttiin. Mikä mahtaa olla syynä, ettei kansaa kiinnosta EU:n vaikutukset Suomeen? EU koetaan suomalaisten keskuudessa luultavasti liian kaukaiseksi ja byrokraattiseksi elimeksi, eikä sen merkitystä Suomelle ole vielä täysin sisäistetty. Seuraavissa EU-vaaleissa on Suomen kansalla protestin paikka ja mahdollisuus näyttää, kuka on isäntä talossa. Äänestämällä Perussuomalaisia äänestät demokratian ja itsenäisyyden puolesta!
Koko raportti löytyy EVA:n sivuilta, ja se sisältää erittäin mielenkiintoisia tutkimustietoja kansalaisten asenteista esimerkiksi NATOA tai globalisaatiota kohtaan.
http://www.eva.fi/files/2166_kenen_joukoissa_seisot.pdf
Olli Immonen
Julkaistu 22.12.2008 klo 15:34 Kirjoittaja: Olli Immonen EU kyykyttää maatalouttaViime vuoden lopulla ajattelin jo, että onko EU järkiintymässä, kun se ilmoitti luopuvansa kurkkudirektiivin määrittelemistä kurkkujen käyryyksistä ja lopetti pyöriäistarkkailijoiden pitämisen Suomen merialueilla. Tunne jäi kuitenkin väliaikaiseksi. Tilatukilain muutos
Eduskunta ahersi syksyllä jo toistamiseen Euroopan komission avittamana tilatukilain muutoksen parissa. EU-asetushan edellyttää, että tukioikeudet siirtyvät vuokrasopimuksen päätyttyä vuokralaiselle vuokranantajalta eli tilatuki kohdentuu lopullisesti aktiiviviljelijälle.
Nyt viimeksi hyväksytyssä muodossa ennen 1.8.2005 tehtyjen vuokrasopimusten osalta eduskunta sai onneksi muutettua hallituksen esitystä lain taannehtivuuden osalta. Vanhojen sopimusten osalta ristiriitatilanteissa mahdollistettiin sovittelu ja vielä sen jälkeen voidaan asia viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli sovittelu ei ole onnistunut.
Omaisuuden suoja
Tiedän, että moni vuokraviljelijä on kanssani eri mieltä, mutta edustan perinteistä suomalaista perustuslain takaamaa omaisuuden suoja-ajattelua.
Pidän ongelmallisena, kun pellon omistajataho, esimerkiksi kuolemantapauksen tai sairastumisen johdosta haluaa pitää pellot viljeltyinä ja vuokraa ne esimerkiksi naapurille, menettääkin tukioikeudet vuokrakauden päätyttyä.
Ymmärrän asian siten, että pellot ovat ilman tukioikeuksia aika arvottomia. Toivottavasti tällaisissa tilanteissa ns. kansallisesta varannosta voidaan saada tilalle menetetyt tukioikeudet.
Pohjoinen tuki
Loppuvuodesta EU-komissio ja Suomen hallitus sopivat jälleen kerran alueemme maatalouden kannattavuuteen vaikuttavasta ns. pohjoisesta tuesta, joka sisältyy artiklaan 142.
Monet asiantuntijat kuten EU-parlamentaarikko Virrankoski ja MTK:n entinen varapuheenjohtaja Franssila ovat arvostelleet voimakkaasti sopimusta. Heidän mukaansa se on liittymissopimuksen vastainen ja vaarantaa maataloustuotantomme kannattavuuden.
Oliko kyseessä edes ”torjuntavoitto”, joksi EU:n kanssa tehtyjä sopimuksia on perinteisesti kutsuttu, kun neuvotteluista on tultu kotiin ns. housut kintuissa?
Sopimus on herättänyt laajempaakin kritiikkiä, kun artikla 141 alueen viljelijät ovat vaatineet jopa tukien leikkaamista mm. tämän alueen sika- ja siipikarjatuotannosta. Eihän tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Suomessa vapaaehtoisesti leikataan pohjoista tukea. Eikö näin tapahtunut 2005? Näinkö maataloustulo saadaan nousemaan hallitusohjelman mukaisesti?
Kotimainen ruoka
Uusin kyykytys EU-komission taholta tuli äskettäin, kun se vaati, että kotimaisen ruuan alkuperän mainostamisessa ei saa käyttää esimerkiksi Suomen lippua, jos valtio myöntää tukea tähän.
Esimerkiksi sana Finfood vääristää kilpailua, jos valtio on tukemassa Finfood – Suomen Ruokatieto ry:n viestintää. On esitetty jopa sellainen kanta, että suomalaisen järvimaiseman käyttö viestinnässä voisi liiaksi viitata alkuperään.
Meidän ei pidä alistua kaikkiin EU-komissiolta tuleviin hullutuksiin. Haastakoot komissio Suomen vaikka EY-tuomioistuimeen. Ei sitä pidä pelätä. Eikö se ole sitä varten, että siellä ratkotaan erimielisyydet?
On hyvä, että valtio tukee puhtaan suomalaisen ruuan mainontaa. Itse olen ainakin huolestuneena seurannut kirjoittelua hullun lehmän taudista, dioksiinisioista, salmonellaongelmista ja jostakin melamiinimaidosta. Hoitakoot EU ne ensin kuntoon, ennen kuin tänne ukaasejaan määrää.
Raimo Vistbacka Julkaistu 29.01.2009 klo 08:07 Kirjoittaja: Raimo Vistbacka |
